Tällaiseksi se on mennyt

Ajan ilmiöitä tämäkin.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen teki viikonvaihteessa valtiovierailun Jordaniaan ja vanhaan tapaan mukana oli myös jokunen isompien tiedotusvälineitten edustaja vallan vahtikoirana, kuten kunnon toimittajan rooliin on kuulunut aina ja etenkin näin aikoina.

Mitä raportoikaan Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies presidentin matkalta? Teki pitkän haastattelun matkalla olleesta virkasiskosta, joka pitää seurapiiripalstaa samaan lehtikonserniin kuuluvassa iltapäivälehdessä ja on siinä ominaisuudessa oppinut tuntemaan myös Jordanian kuningashuoneen edustajia.

Kannattiko tuon haastattelun takia Ammaniin asti lentää, kun saman olisi saanut syntymään vaivattomasti kotoisella työpaikalla, Erkon lasipalatsissa Helsingin keskustassa?

Turha kysymys, johon on turha odottaa vastausta. Kaikki vain kohauttelevat olkapäitään ja sanovat, että "tällaiseksi se on maailma mennyt". Verkkolehden suurin savolaisuutinen näytti olevan, miten "BB-Petri murtui Sadun häädöstä".

En tunne kumpaakaan, mutta jotain meidän tietysti täytyisi nyt keksiä poloisen Petrin auttamiseksi. Lähetetäänkö yhteinen adressi vai pitääkö lähettää SPR:n kriisipartiolaiset henkiseksi tueksi BB-taloon?

Viime päivien kirjavan julkisen keskustelun seasta erottuu sentään vielä yksi selkeä järjen ääni.

Oikeusministeriön entinen kansliapäällikkö Lauri Tarasti on kuulostellut tapaa, jolla media ja kansalaiset suhtautuvat tänä päivänä poliitikkoihinsa ja muistuttaa, että me elämme Suomessa edustuksellisessa demokratiassa. Äänestäjät valitsevat kansanedustajat ja muut poliittiset edushenkilönsä ajamaan tiettyjä asioita päättävissä elimissä, ja sen mukaan heidän pitäisi tietenkin myös toimia.

Jos edustajat unohtavat tämän, niin kannattaako heitä äänestää enää seuraavissa vaaleissa?

Suomessa eletään yhteiskunnallista murrosaikaa, jonka lopullisia seuraamuksia on mahdotonta vielä nähdä. Menossa on samankaltainen prosessi, joka ravisteli kansakuntaa 1960-luvulla, jolloin sodanjälkeiset suuret ikäluokat alkoivat ajatella omilla aivoillaan.

Yliopistojen vanha opettajakunta ja muut "sotasukupolvien" edustajat olivat ihmeissään, kun heidän edustamansa totuus ei kelvannut enää heidän jälkikasvulleen. Elämässä ei saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi. Nyt suuret ikäluokat maksavat nahoissaan ja mielipiteissään niistä synneistä, joihin he syyllistyivät omia vanhempiaan kohtaan ymmärtämättömässä nuoruudessaan.

Varmaa on, että vastuun päivät ovat edessä aikanaan myös tämän päivän yhteiskunnallisesti oikeaoppisilla uskonsotureilla.

Päivä päivältä ymmärrän yhä paremmin niitä varttuneita, jotka pitävät uskollisesti pöydällään Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä ja ammentavat sen lempeän ymmärtäväisestä tekstistä lohtua hetken murheisiinsa. Ainakin meidän savolaisten kannattaisi lukea vaihtelun vuoksi myös edesmennyttä kuopiolaista kirjailijaa Jorma Korpelaa, jonka syntymästä tuli syyskuussa kuluneeksi tasan sata vuotta.

Vuonna 1910 syntynyt Korpela sai oman aikansa mukaisen isänmaallis-uskonnollisen kasvatuksen. Isä Simo oli tunnettu hengenmies ja virsirunoilija. Helsingin yliopiston suomen kielen opiskelijana hän ajautui väistämättä 1930-luvun AKS-läisten suursuomalaiseen joukkoon ja puolusti sotavuosina Suomea upseerina ase kädessä.

Sodasta palasi Kuopion yhteiskoulun äidinkielen opettajaksi muuttunut mies. Entinen, yhtenäinen maailmankuva oli muuttunut ja sen tilalle noussut hämmennys: Mitä me ihmiset oikein olemme sisimmältämme? Vain 54 vuoden iässä kuollut Korpela kirjoitti vain neljä romaania, jotka kaikki - Martinmaa, mieshenkilö, Tohtori Finckelman, Tunnustus ja Kenttävartio - on jälkikäteen luokiteltu mestariteoksiksi milloin venäläisen F.M.Dostojevskin, milloin ranskalaisen Albert Camusin hengessä.

Aatteet aatteina: suurimmat henkien taistelut ihminen käy oman päänsä sisällä. Nykyinen julkinen keskustelu on puhtaasti aineellista kamppailua rahasta, maineesta ja vaikutusvallasta. Korpelan silmissä tämä olisi "alkuihmisten" toimintaa. Todellisen merkityksensä ihminen saa vasta sitten, kun hän löytää sielunsa ja tulee tietoiseksi kohtalonyhteydestään toisten ihmisten kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Meillä on rautamamma, joka ei ehkä välitäkään lastensa kärsimyksestä

Hirviä kannattaa metsästää aina kun mahdollista

Lapset ja nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin

Metsänomistajan pitää voida luottaa

Tyrkytystä ja tilausansoja

Laivuekaupassa työpaikat ovat lopulta sivuseikkoja

Suojeluvelvoite pitäisi määritellä tarkemmin

Budjettiriihen jälkeen

Kun mikään ei riitä

Googlella on hyviä syitä investoida Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.