Tärkeä osa hyvän kierrettä

OECD-maiden koulutaitoja mittaavan Pisa-tutkimuksen mukaan sanomalehden lukemisen vaikutukset ovat huikeat. Lehteä useita kertoja viikossa lukevat nuoret päivittävät passiivisimmat lukijat lukutaidon pisteissä niin, että ero vastaa jopa 1,5 kouluvuoden edistystä.

Aktiiviset lehtien lukijat ovat siis merkittävästi edellä oppimisessaan muita nuoria. Sillä ei ole edes väliä, mitä lukee – urheilua vai sarjakuvia ja maakunnan uutisia – kunhan lukee.

Kaikkiaan sanomalehtien lukijat pärjäävät vertailuissa kaikilla osa-alueilla paremmin kuin nuoret, jotka lukevat harvoin tai eivät ollenkaan.

Lehtien lukemisen merkitys tapana kehittää ajatteluaan, pysyä ajantasalla ja olla osa yhteiskuntaa ei ole edes hiipunut digiajan tulon myötä.

Ciber-tutkimuskeskuksen mukaan nykyaikana korostetaan liikaa nettisukupolven tiedonhaun taitoja. Vaikka nuoret nykyisin syntyvät lähes kännykkään ja nettiin kiinni, tutkimusten mukaan iäkkäiden sukupolvet ovat kirineet nuoria kiinni yleisissä netin käyttötaidoissaan.

Pelkkä tekninen käyttötaito ei myöskään kerro, miten tietoja osataan käyttää omassa elämässä.

Taloustieteilijä Bing Pan ja viestintätieteilijä Eszter Hargittai ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että nettisukupolvesta tulee pelkällä nettiselailulla ymmärrykseltään todella pinnallista.

Nuoret ovat nopeita etsimään pintatietoa netistä, mutta he eivät osaa arvottaa linkkejä eivätkä malta tai osaa tarkistaa, mikä tiedoista on oleellista. He ovat itsekin epävarmoja löytämiensä tietojen oikeellisuudesta.

Käytännössä siis nuoret googlaavat hakusanan, avaavat pari ensimmäistä linkkiä ja silmäilevät kärsimättömästi, mitä löytyi. Se on siinä.

Tämä ei vielä riitä mihinkään, kun pitäisi osata tehdä gradua ilman, että kopioi toisten tekstiä. Eikä tämä riitä asioita eteenpäin vievään keskusteluunkaan –ei netin keskustelupalstoilla, ei kunnallispolitiikassa, ei edes väittelyissä kaverusten kesken.

Brittitutkijoiden mukaan nettisukupolvet eivät ymmärrä maksettujen mainosten, epärelevanttien hakutulosten eivätkä oikean tarkistetun tiedon eroa,jos heidän tiedonhakutaitonsa jäävät hakukone-ajattelun varaan.

Sen sijaan sanomalehden lukeminen opettaa syvempää medialukutaitoa. Kun lehdessä jokin uutinen on saanut isosti palstatilaa, se ei ole vain yhden toimittajan eikä edes yhden lehden arvovalinta, vaan osa ammattimedian agendaa, koko alan ammattitaidolla tehtyä tärkeysjärjestystä, miten uutisia tehdään, tarkistetaan ja julkaistaan suhteessa toisiin uutisiin.

Agenda elää uutispäivän mukaan ja jatkuvasti myös tietomäärän kasvaessa yhteiskunnassa.

Verkossa vastaavaa aputyötä ei tee kukaan. Kaikki on tasapaksua. Laadukas tieto, viihdejuorut, maksetut mainosblogit ja yksittäiset fiksut tai täysin kahjot mielipiteet voivat saada saman tilan ja aseman.

Siksi tietokirjailija Nicholas Carr on kuvannut, että pelkkä nettiklikkailu tekee koko aivojemme käytöstä pinnallista.

Onneksi pinnallisuuden ehkäisy on helppoa. Sanomalehteäkään ei tarvitse eikä pidä lukea valmiiksi annettuna maailmankuvana, mutta lehdessä tuodaan ilmi kerta toisensa jälkeen tiedon alkuperää ja annetaan sitä kautta avaimia yhteiskunnan jäsenyyteen selittämällä, miten asiat suhteutuvat toisiinsa.

Eikä sanomalehti ole vain nuorten koulutaitojen ylivoimainen taustatuki. Voisi sanoa, että uutisten seuraaminen pitäisi aloittaa viimeistään silloin kuin saa ensimmäisen erän opintotukea.

Sitä kautta luvassa on aikamoiset eväät työpaikkahaastatteluun, keskusteluihin uusien ihmisten kanssa ja ylipäätään moniin mahdollisuuksiin osallistua itse työ- tai harraste-elämään.

Sanomalehden lukeminen on osa hyvän kierrettä ja kaikenlaisen syrjäytymisen ehkäisyä. Kun entistä usempi meistä oppii uutta, pysyy ajantasalla ja kokee olevansa osa yhteiskuntaa, siitä saa aineksia aina oman elämänsä kehittämiseen.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.