Tätä Itä-Suomi toivoo

Kansanedustuslaitos on edelleen haluttu työpaikka. Sinne haluaa moninkertainen määrä ehdokkaita verrattuna vapaana oleviin 200 edustajapaikkaan.

Ja miksikäs ei? Eduskunta on Suomen ylin valtioelin. Se on ylin lainsäätäjä. Se käyttää myös suurta taloudellista valtaa päättäessään Suomen julkisen talouden voimavaroista.

Eduskunnalla on toimivaltaa merkittävissä kansainvälisissä asioissa. On väärin aliarvioida eduskunnan asemaa tai kansanedustajien merkitystä. Suomen demokratiassa se merkitys on aina ollut suuri ja tulee jatkossakin olemaan.

Itä-Suomi saa eduskuntaan kolmen vaalipiirinsä kautta 21 kansanedustajaa eli vähän yli kymmenen prosenttia edustajien kokonaismäärästä. Jokainen valittava edustaja työskentelee vähintään kolmessa roolissa: Suomen edustajana, puolueensa edustajana ja vaalipiirinsä edustajana.

Vaalipiirien ollessa maakuntien kokoisia, Itä-Suomelle yhteiset ja tärkeät kysymykset hajoavat eikä riittävää voimaa itäsuomalaisten asioiden ajamiseen tahdota saada. Itä-Suomen kehitykselle olisi eduksi yksi yhteinen vaalipiiri.

Kun olin noin viisi vuotta sitten mukana itäsuomalaisessa tulevaisuustyöryhmässä, nimettiin kehittämisen painoalaksi kilpailukykyinen elinkeinoelämä. Näin on varmasti edelleen.

Nyt on entistä ratkaisevampaa poliittisten päätöksentekijöiden ja yrittäjäkentän yhteistyö. Yrittäjät kokevat herkästi, että kansanedustajat ovat turhankin kaukana heistä. Yrityskäyntejä tehdään, mutta ratkaisevaa on se, miten tunnistetaan koko Itä-Suomen vahvat alat ja pidetään yritysten kannattavuus korkealla.

Yrittäjänä toimiminen ei ole mikään kultakaivos. Juuri epävarmoina aikoina yritysten kannattavuutta tulee tukea, jotta vältytään konkurssiaallolta.

Itä-Suomen yliopisto ja ammattikorkea- sekä opistoasteen koulutus pystyy erikoistumaan nykyistäkin vahvemmin metsä-, elintarvike- ja hyvinvointialoihin.

Hyvinvointiin liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi hyvinvointiteknologia -kulttuuri ja -matkailu. Elintarvikkeisiin liittyy maaseudun entistä luonnonmukaisempi tuotantoketju. Metsään liittyy nykyistä vahvempi jatkojalostus ja vienti sekä valtakunnallisen metsäkeskuksen sijoittuminen Itä-Suomeen.

Itä-Suomen yliopisto on yhteinen koko Itä-Suomelle. Jo se mahdollistaa yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen suuntaamisen edellä kuvatuille vahvuusaloille. Maakunnittaiset korkeakoulut ja toisen asteen opetus tarvitsevat vielä vahvempaa yhteistyötä ja erikoisaloista sopimista.

Kansanedustajat eivät voi päättää elinkeinoista, mutta he pystyvät alueellisesti ja valtakunnallisesti tukemaan näiden alojen vahvistamista ja yrittäjyyttä. Edustaja saattaa joutua äänestämään puoluetahtoa vastaan itäsuomalaisen hyvän nimissä eikä sitäkään tule kaihtaa.

Puhtaus viehättää Saimaa, Koli, Pielinen ja Kallavesi ovat itäsuomalaisia avainmerkkejä. Meidän vahvuus on sopivankokoisissa kaupungeissa, joihin voi matkailla hyvien palvelujen piiriin. Vahvuus on myös maaseutumaisuus ja luonnonläheisyys.

Herkästi pidämme maaseutua rasitteena, kun se on kuitenkin oleellinen osa tätä maan osaa. Järvet ja vedet tekevät Itä-Suomesta omaleimaisen ja arvokkaan. Vastikään toteutuneilla matkailumessuilla Helsingissä oli tässä itäsuomalaisen luonnon kuvauksessa suhteellisen hyvin onnistuttu.

Maaseutu ei ollut siellä meidän "reppana". Se oli kiireettömän elämisen ja lomailun alue, jossa osataan palvella. Tältä alalta moni itäsuomalainen nuori pystyy myös saamaan jatkossa ammattinsa, kunhan osaamme yhdistää matkailun, siihen liittyvän kulttuurin ja palveluosaamisen toisiinsa hyvän koulutusverkkomme avulla.

Kansanedustajilla on tässä mainostamisessa oma roolinsa. He voivat tukea omilla päätöksillään itäsuomalaista maaseudun elinvoimaa ja turvallisuutta siellä asuville sekä matkailijoille.

Hyvinvoinnin merkitys on uskomattoman suuri koko Itä-Suomen kehitykselle.

Kuuntelin muutama päivä sitten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen strategista pohdintaa. Jokainen puheenvuoro tähtäsi nykyistä parempaan itäsuomalaisten hyvinvointiin. Tämä on helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa, kun tiedämme, että kuntien ja valtion talous ei mahdollista rahallista hyvinvoinnin lisäämistä.

Sosiaaliturvan kokonaismenot ovat yli 50 miljardia vuodessa. Kuntien budjeteissa sivistyksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat lähes kaksi kolmasosaa kaikista kuntien menoista. Jos ja kun hyvinvointimalli halutaan turvata, muutosten on oltava radikaalimpia, nopeampia ja suurempia kuin aiemmin.

Hoidossa kotona Otan yhden esimerkin etusijaisesta hyvinvoinnista. Iäkkäät ihmiset tulisi saada pois laitoksista. Makaamisen sijaan tarvitaan kuntouttavaa ja ehkäisevää huoltoa ja hoitoa.

Asiakas on yksilö myös iäkkäänä ja silloin hoidossa korostuu palvelujen tiukka asiakaslähtöinen räätälöinti, oman elämän aktivointi ja kuntoutus. Kodin, kodinomaisuuden ja kuntouttavan hoidon tulee olla huomattavasti selkeämmin hyvinvoinnin toiminta-ajatuksena Itä-Suomessa kuin nyt. Muuten emme selviä.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että yhteisö ja verkosto ovat parempia hyvinvoinnin rakenteita kuin avo- ja laitoshoito. Yhteisöihin kuuluu järjestötyö ja vertaistuki sekä omaishoito.

Verkostoihin kuuluvat kotihoidon ja palveluasumisen julkiset ja yksityiset palvelut sekä niiden välinen sopimus työnjaosta. Palvelusetelillä voidaan palveluja tuottaa julkisessa ohjauksessa suoraan asiakkaalle hänen tarpeensa mukaan eikä vahvaa julkisten palvelujen ulkoistamista tai kilpailuttamista kunnan byrokratioissa tarvita.

Asiakas ohjaa itse kunnalta saamansa setelin ja oman rahansa oikeaan kohteeseen. Asiakas tai hänen edusmiehensä äänestää setelin toiseen paikkaan, jos palvelu ei vastaa tarvetta tai on siihen nähden yli- tai alimitoitettu.

Mitä kansanedustajat voivat tehdä itäsuomalaisten hyvinvoinnin eteen?

He voivat huolehtia, että tulevassa valtionosuusuudistuksessa jokainen julkinen euro kohdennetaan oikein. Ikäperusteisen valtionosuuden rinnalle tulee luoda palautusjärjestelmä, jos kunta kohdentaa rahaa kuntoutuksen, ennaltaehkäisyn tai kotihoidon sijaan liiaksi laitoksiin. Itä-Suomeen vuosittain tuleva lähes 1,3 miljardin valtionosuus tulee saada poikimaan hyvinvointia.

Kirjoittaja on Itä-Suomen aluehallintoviraston avin ylijohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.