Täytyykö mennä tunteisiin

Ollaan Espoossa modernin taiteen museo Emman näyttelysalissa. Edessä on seinäkaupalla poptaiteen tärkeimpiä merkkiteoksia. Yksi ongelma. En ole katharsista muistuttavassa tilassa taiteen kanssa. En koe voimaantuvani. Sen sijaan mielessäni pyörii, millä paikallisbussilla kannattaa palata keskustaan, missä söisi budjettiystävällisesti mutta laadukkaasti, ehdinkö pyörähtää Akateemisessa ennen rautatieasemalle lähtemistä. Katse saattaa olla naulittuna teokseen, pää askartelee kilometrien päässä.

Tilanteesta syntyvä syyllisyys ja häpeä muhii jälkikäteen aivoissa. Olisiko olemassa joku tilasto, että kuinka moni taideteos sadasta keskimäärin pysäyttää niin syvästi, että arkiset aiheet katoavat hetkellisesti? Onko tämä ok millään tasolla?

Kokemus on hyvin rinnakkainen sille hetkelle, kun tajuaa katsovansa rock-keikalla kelloa. Täällä jos jossain tulisi ajantajun kadota, hyppiä ja laulaa kuin ei koskaan aiemmin. Jos siihen pystyi ensimmäisillä festareillaan, kai siihen pystyy nytkin.

Mutta ei vika ole teoksessa tai kappaleessa, niin korkeatasoista taidetta ja kulttuuria on tämä maa pullollaan. Eikä puute ole tietämyksessä, tuntemuksessa tai arvostuksessa.

Sen sijaan etäisyyden kokemus tulee mielen sisältä, pause-napin puuttumisesta.

Mindfulnessista, suomennokseltaan tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta on tullut sitä suurempi ja tärkeämpi päämäärä, mitä hektisemmäksi moderni elämä menee. Mutta samalla se oma mieli on kirjaimellisesti niin täynnä, että inflaation kärsinyt hetkessä elämisen kimalteleva ja glorifioitu tavoite on kauempana kuin koskaan. Ja paine mielen tyhjentämiseen on niin kova, että otsasuonihan siinä pullistuu ja pieni päänsärky tekee tulemistaan.

Ja kun kuuppa on pitkän päivän jälkeen sykkyrällä velvollisuuksiin sekä vapaa-aikaan liittyvistä asioista, yksi kulttuurin muoto lyö kaikki muut laudalta. Se on äärimmäisen koukuttavasti rakennettu televisioviihde, dynaaminen ja cliffhangereita pursuava jenkkituotanto joka pitää valveilla yökaudet, kun vielä on nähtävä yksi jakso. Ja toinen. Ja kyllähän viitisen tuntia unta on ihan riittävä, katsotaanpa vielä yksi.

Tätäkö se kulttuurinen läsnäolo nyt on? Seuraavan päivän puhteet ovat kyllä kaukana mielestä ja taidokkaan tunteisiin vetoavasti rakennettu filmi saa itkun ja naurun hersymään, mutta siinä se. Olisi ollut parempaa kokea tämä siellä museossa.

Lyhytkestoisten ärsykkeiden yhteiskunnassa yksi kulttuurinen harrastus on vastaavasti muuttunut aivan erityisen vaikeaksi. Se on kirjaan uppoutuminen yhtä lukua pidemmäksi aikaa. Lähes jokaisessa taajamassa seisoo kirjasto, tuo jokamiehenoikeus ja paikka, jossa ikään, taustaan ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta on mahdollisuus oppia ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Ihmisen päähän mahtuisi niin paljon tietoa maailmankaikkeuden olemuksesta, historiasta ja psykologiasta, mutta samalla se on täynnä nettihuumoria, pintapuolisia otsikoita ja pohdintoja uutuusdieetin tehokkuudesta. Syvällisemmän tietouden puutteessa on hyvä huudella mutu-ajatteluun pohjautuvia mielipiteitä eetteriin, koska niinhän kaikki muutkin tekevät.

Ajatukset sinkoilevat kiemuralla ristiin ja poikittain, keskittymisen harhaillessa yhtä vauhdikkaasti. Ei mikään ihme, että siihen hätään tarvitaan järeitä ja kokonaisvaltaisia aseita, jotka lyövät tajuntaan kuin annos kofeiinia.

Kaikesta voi saada ähkyn, myös taiteesta. Harmi vain, että aivot ovat jo valmiiksi niin ähkyssä, etteivät ne kykene pysähtymään niin pitkäksi aikaa, että ehtisi ajatuksella käydä vaikkapa useita näyttelyitä putkeen ja hankkia sen miellyttävän kylläisyyden tunteen, josta parhaimmillaan kumpuaa kirpaisevan teräviä oivalluksia.

Mutta ehkä sitä hyväksyvää kulttuurista läsnäoloa on nimenomaan seistä visuaalisesti upean teoksen edessä ja vastaanottaa tunteet – sekä yhtä lailla niiden puutteet.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.