Töitä tarjolla

Eduskunta on palailemassa lomaltaan ja käy virkistynein mielin käsiksi kevätistuntokauden työlistaan. Viime päivien vireä julkinen keskustelu eduskunnassa harjoitetusta sukupuolisesta ahdistelusta takaa sen, että eduskuntatalon kahvilassa riittää mukavasti puhumista. Kevytmielistä huulenheittoa tosin saattaa olla ainakin ensivaiheessa tavanomaista vähemmän.

Julkisuudessa ei ole vain paheksuttu maakuntien miespuolisten junttikansanedustajien sivistymättömyyttä. Aiheesta on kysytty, oliko jo kuukausia sitten valmistuneen kyselytutkimuksen esiin nosto vain näppärä keino siirtää kansalaisten huomio eduskuntatyön kannalta toissijaisiin aiheisiin.

Huomion kiinnittäminen seksiin on vähän samanlainen temppu kuin oli aikanaan koiravero kunnanvaltuustoissa: kun tunteet oli purettu siihen, niin kenelläkään ei riittänyt enää intoa paneutua budjetin todellisiin kysymyksiin, vaan ne sivuutettiin läpihuutojuttuna.

Se tosin tiedetään jo nyt, että sukupuoliasioiden lisäksi kansanedustajat puhuvat lähipäivinä ainakin Stora Ensosta, koska Vasemmistoliitto on tekemässä tehtaitten sulkemisesta välikysymystä hallitukselle.

Hallitusta moititaan kovin sanoin löysästä omistajaotteesta, mutta käytännön toimet jäävät vähäisiksi, koska eduskunnassa ei päätetä Stora Enson enempää kuin muittenkaan valtiota lähellä olevien yhtiöiden strategisista ratkaisuista. Kuvaavaa on, että muu oppositio ei ole muodollisesti mukana välikysymyksessä.

Vaalilain uudistamisen tarpeesta on puhuttu paljon koko nykyisen eduskunnan ajan, ja tämä keskustelu jatkuu talven ja kevään aikana. Kun äänikynnys on noussut jo monessakin vaalipiirissä rutkasti yli kymmenen prosentin, jotain on pakko tehdä kansanvallan hyväksi.

Kynnyksen madaltamiseen on tarjottu tähän saakka maan jakamista vaalialueisiin, joitten sisällä pienpuolueita hyvitettäisiin muutamin tasauspaikoin. Aivan viime päivinä on nostettu sen rinnalle kuitenkin toinen vaihtoehto, jota voimallisimmin on ajamassa keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen.

Korhosen mallin mukaan vaalipiirejä ei ryhmiteltäisi vaalialueiksi, koska se johtaisi hyvin keinotekoisiin ja kummallisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi Savon vaalipiirejä tarkasteltaisiin yhdessä Oulun ja Lapin kanssa.

Sen sijaan koko maa katsottaisiin loppulaskennassa yhdeksi vaalialueeksi ja otettaisiin samalla käyttöön neljän prosentin äänikynnys, jollainen on esimerkiksi Saksassa. Jokainen puolue, joka saisi yli neljä prosenttia, saisi myös edustajia eduskuntaan. Alle jääneet jäisivät edustajatta, mutta olisivat kuitenkin oikeutettuja puoluetukeen äänimääränsä suhteessa.

Pienpuolueiden ja erityisesti Rkp:n on sanottu vierastavan keskustan ja muiden suurten puolueiden miettimää järjestelmää, koska ne arvelevat menettävänsä paikkojaan äänikynnyksen vuoksi. Viime vaalien tuloksen pohjalta tehdyissä laskelmissa on todettu kuitenkin, että pienet puolueet olisivat voittaneet ja suuret menettäneet "Korhosen mallilla".

Vaikka keskustelu vaaliuudistuksesta saa uutta vauhtia, niin nopeita ratkaisuja ei ole luvassa. Julkisuudessakin on puhuttu, että muutoksia tehtäisiin jo vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Vaalilaista on kuitenkin säädetty perustuslaissa, joten sen muutokset vaativat kahden eduskunnan hyväksynnän. Näin suuri vaaliuudistus voi toteutua aikaisintaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.