Taattua hoitoa

Hoitotakuun mukaan terveyskeskukseen pitäisi päästä kolmessa päivässä, erikoislääkärille kolmessa viikossa ja leikkaukseen kuudessa kuukaudessa. Kolmen päivän raja tarkoittaa kiireellisyyden arviointia. Itse hoito voi tulla myöhemminkin. Hoitoon pääsy on muuttunut paremmaksi, mutta ei hyväksi.

Usealle kansalaiselle kolme päivää on toivottoman pitkä aika. Kun taudin kanssa on kotona kamppailtu, ovat hihat jo palaneet. Mutta jono pitää lääkärin loitolla. Yksityispuoli ja päivystys toimivat ylivuotoastioina.

Psykiatrinen potilas saa usein ajan kuukausien päähän. Eivät ole kiireellisiä, siis.

Psykiatriassa kiireettömät potilaat tuppaavat kuitenkin olemaan kiireellisiä. Potilaalla voi olla masennusta, ahdistuneisuutta ja lisänä fobia, kuten aukeiden paikkojen pelko. Jos itsemurhauhkaa ei ole, niin potilas katsotaan kiireettömäksi. Mutta elämä taudin kanssa on yhtä piinaa. Ei pääse edes torille.

Kansalle on iskostettu ihmeellinen ajatus, että psykiatrinen lääkehoito on jotenkin huonompaa hoitoa kuin

Psykiatrian ongelmana on pula ammattihenkilöistä, eikä pula tule väistymäänkään. Mutta kaikkea ei voi laittaa henkilövajauksen piikkiinkään. Aina on pelattava niillä korteilla, jotka käteen on saatu.

Johtuuko hoitojärjestelmän tökkiminen siitä, että yritetään soveltaa mallia, jolla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta onnistua? Historiasta johtuen psykiatriassa koetetaan kansantauteja hoitaa lähinnä erikoislääkärien voimin.

Vastaava tilanne olisi, jos päätettäisiin, että sokeritautia hoitaisivat vain endokrinologian spesialistit.

Paremmin hoitotakuu toteutuu leikkausten kohdalla.

Sielläkin on vielä pitkiä jonoja ja pohditaan niiden lyhentämistä. Kansainvälisissä vertailuissa pitkät jonot ovat niissä maissa, joissa leikkauksia tehdään paljon. Suomi on kärkimaita: pitkät jonot ja paljon leikkauksia. Poikkeus on Englanti, jossa leikkauksia tehdään paljon vähemmän, mutta jonot ovat silti pitkät.

Englannissa jono johtuu voimavarojen puutteesta, Suomessa leikkausaiheiden löystymisestä. Toisin sanoen, Suomessa jonoon pannaan terveempiä ihmisiä kuin muissa maissa.

On harhaa kuvitella, että potilaat tulisivat jonoon jonkin ylhäältä lankeavan kohtalon määrääminä. Jono on aina valinta.

Miten pääsisi terveyskeskusjonoista?

Nykykäytännössä lääkäri istuu ja katsoo potilaita kolme tunnissa. Lääkärin esihenkilö ei ole ylilääkäri, vaan vastaanottoavustaja, joka täyttää listan.

Lääketieteen kehityttyä mikään määrä lääkäreitä ei ole riittävä, jos nykykäytäntö jatkuu. Merkittävä osa potilaan ongelmista voidaan hoitaa sähköisten viestimien kautta. "Kolmen minuutin juttuja" voidaan käsitellä nopeutetuilla vastaanotoilla.

Terveydenhoitajan tai fysioterapeutin työpanosta voidaan hyödyntää uusilla tavoilla.

Oleellista on, että pelkkään vastaanottoon perustuva työmalli saa uusia vaihtoehtoja.

Kirjoittaja on yleislääketieteen professori Kuopion yliopistossa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Nuoret eivät olehalunneet syrjäytyä

Sananvapauden puolustajille erävoitto Venäjällä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.