Talous on idänpolitiikkaa kuin ennen vanhaan

Maanantaina julkistettu kirja Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra vahvistaa niitä epäilyjä, joita julkisuudessa liitettiin jo kolme vuotta sitten Fortumin mukaanlähtöön Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen. Kesällä 2015 Hanhikivi I oli kaatumaisillaan, kun eduskunnan Fennovoiman omistukselta edellyttämä vähintään 60 prosentin kotimaisuusaste tai paremminkin ”EU-aste” ei näyttänyt täyttyvän. Julkisuuteen ilmaantui 30. kesäkuuta kroatialainen Migrit Solarna Energija, jonka osakkuuden turvin Fennovoima jätti rakennuslupahakemuksen ja omistajuusselvityksen. Pian yhtiö kuitenkin paljastui venäläispankkien bulvaaniksi eikä siten kelvannut täyttämään kotimaisuusehtoa.

Viikon kuluttua elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) kertoi työ- ja elinkeinoministeriön pyrkivän tukemaan energiayhtiö Fortumin osallistumista Fennovoiman rahoittamiseen. Rehn herätteli vielä toiveita Fortumin ja Gazpromin sopimuksesta vesivoimaa koskevissa yritysjärjestelyssä (Helsingin Sanomat 8.7.2015). Fortum kertoi 17. heinäkuuta osavuosikatsauksessaan, että jos yhtiö pääsee sopimukseen TGC-1:n uudelleenjärjestelyistä Venäjällä, Fortum on valmis osallistumaan enintään 15 prosentin vähemmistöosuudella Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen. Kesäkuun loppuun mennessä sopimusta ei ollut syntynyt.

Lopulta 5. elokuuta Fortum ilmoitti, että se osallistuu Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen 6,6 prosentin osuudella. Päätös syntyi, vaikka TGC-1:n yritysjärjestelyt eivät olleet edenneet, eivätkä ne ole edenneet senkään jälkeen. Kun myös rakennusliike SRV päätti lähteä hankkeeseen mukaan ja teräsyhtiö Outokumpu kasvatti omaa omistustaan, omistuksen kotimaisuusvaatimus täyttyi.

Fennovoiman vaiheiden kanssa samaan aikaan osui diplomaattinen pulma, joka syntyi siitä, että Suomi kielsi 30. kesäkuuta muun muassa Venäjän duuman puhemiehen Sergei Naryshkinin maahan­tulon Etyj-juhlakokoukseen, koska Naryshkin oli EU-pakotteiden takia matkustuskiellossa.

Uutuuskirjan mukaan presidentti Niinistö oli tehnyt pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet vahingoittuvat, jos Fortum ei pelasta Fennovoimaa. Lisäksi Fortumin miljardiomistukset Venäjällä olisivat vaarantuneet. Kirjan väitteissä on logiikkaa. Fortumin päätös osallistua ydinvoimahankkeeseen on tapahtumaselostuksen perusteella oikea tai ainakin kaikkien Fortumin osakkeenomistajien edun mukainen. Venäjä ei näe eikä tee eroa politiikalla ja taloudella, vaikka Suomella sellaisia toiveita olisikin. Siihen lienee sopeutuminen. Kirjan kertoman perusteella herää myös epäilys, että Naryshkinin maahantulon esto saattoi kaataa Fortumin ja Gazpromin TGC-1-järjestelyn ja että Niinistö oli riskin etukäteen oivaltanut. Jos niin kävi, hinta oli kallis hetken illuusiosta, ettei idänpolitiikka kytkeydy enää talouteen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Iskut kiirehtivät irtautumista fossiilisista polttoaineista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.