Talous pakottaa kunnat uudistamaan toimintaansa

Monet kunnat olivat taloudenpitonsa kanssa vaikeuksissa ennen koronaepidemiaa, mutta virus on syventänyt ongelmia radikaalilla tavalla. Kunnantaloilla nousi hikikarpaloita otsalle jo alkuvuodesta, kun hallitus asetti kunnille uusia velvoitteita. Ne pitää rahoittaa valtion budjetista, kuntapäättäjien vaatimukset kuuluivat.

Kunnat turvautuivat sopeuttamalla toimintaansa esimerkiksi henkilöstöään lomauttamalla ja ylipäätään hakemalla kustannussäästöjä niin sanotusti täikammalla. Tilanne ei ole luonnollisestikaan helpottanut.

Esimerkiksi Kuopion kaupungin talous on menossa kuluvan vuoden aikana 50 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Vaikka valtio lyhentää osan miinuksesta, kunnallisveron korotuspaine on 1–1,5 prosenttiyksikköä.

Koronan takia tulopohja on heikentynyt 200 eurolla jokaista kuopiolaista kohden suhteessa talousarvioon (SS 3.7.).

Kuntien tilanteet toki poikkeavat toisistaan, mutta helppoa ei ole eikä tule olemaan missään. Akuutissa vaiheessa henkilöstöä on vähennetty ja lomautettu. Verotuksen kiristäminen ja maksujen korottaminen ei ole ollut harvinaista. Mutta mitä sitten, kun tämä tie on käyty loppuun? Väestökehitys tekee yhtälöstä entistäkin vaikeamman.

Tosiasia on, että sosiaali- ja terveydenhuollon menoista tulee erityinen haasteensa. Siihen on jo vaikea vastata, mutta väestön ikääntyminen ja pandemian mahdollinen jälkihoito asettavat omat vaatimuksensa.

Istuvan hallituksen vuoro on yrittää saada aikaiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Viime hallituskaudella loppui aika, ja työtä leimaa jälleen kerran kiire. 1200-sivuinen lakipaketti lähti lausuntokierrokselle juhannusviikolla kesälomakauden kynnyksellä. Lait pitäisi saada eduskuntaan joulukuussa.

Vaikka uudistus onnistuisi, se ei osaltaan päästäisi kuntia talousahdingostaan. Sillä pitäisi aidosti tavoitella toiminnallisuuden ohella säästöjä. Niitä piirustuspöydällä olevalla mallilla ei saavuteta.

Kunnissa on katsottava toimintoja uudesta näkökulmasta. Kuntien yhteistyössä on huomattavan paljon työsarkaa. Hyvästä esimerkistä käy Koillis-Savossa meneillään oleva koulufarssi, jossa hallinnollisella rajalla ei ole mitään tekemistä oppilaiden edun kanssa.

Kuntien määrä ei voi olla itseisarvo, jos se ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisia. Kuntaliitoksia on hyvä pohtia hyvissä ajoin jo silloin.

Oman kunnan säilyttäminen ei ole edellytys paikallisidentiteetille. Sitä voi kysyä vaikkapa nilsiäläisiltä tai muuruvetisiltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ei saa laulaa Nurmijärvestä

Koronan torjunnassa ennakointi on viisautta

Kaikki maahantulijat koronatestiin

Saarikko ei perinyt keveintä ministerinsalkkua

Lukashenkon asemaan murtumia

Kunnat eivät lomauta opettajia ilkeyttään

Miten Suomi muuttuu, vai muuttuuko?

Kouluverkon suunnitteluun tarvitaan parempia ennusteita

Vihreissä jälleen vetoa hallituksesta oppositioon

Lyhennysvapaita aitoon tarpeeseen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.