Talvivaaran opetus

 Viime aikoina suomalaisia ovat puhuttaneet Talvivaaran kaivoksen ympäristöpäästöt. Vesistöihin on päätynyt suuria määriä ainakin sulfaattia, nikkeliä ja sinkkiä. Näiden aineiden osalta päästörajat on ylitetty moninkertaisesti.

Kolmisen viikkoa takaperin peräänkuulutin vappupuheessani vertailumittausten tekemistä kaivoksen vaikutusalueella. Mittauksia on tehtävä viivyttelemättä myös osassa Pohjois-Savon järvistä, sillä vaikutukset ovat jo rantautuneet maakunnan alueelle. Asialla on kiire, jotta saadaan ajantasaista tietoa vesistöjen nykytilasta.

Mikäli mittausarvot alkavat myöhemmin nousta, meidän ei tarvitsisi kiistellä, mikä osuus näistä on kaivostoiminnalla. Tällöin säästäisimme myös veronmaksajille lankeavissa kuluista ja mahdollisiin toimenpiteisiin päästäisiin kohtuullisen ajan kuluessa.

 

Ajallisesti ja paikallisesti riittävän tiheiden mittausten lisäksi on syytä huolehtia kahdesta asiasta: mittausten on katettava riittävän suuri kirjo haitallisista aineista ja toisaalta mittausmenetelmien tulee olla tarkkoja ja luotettavia.

Julkinen keskustelu näyttäisi vellovan sulfaattipäästöjen ympärillä, vaikka muitakin merkittäviä ylityksiä on esiintynyt. Pohjois-Savon ely-keskuksessa tunnutaan olevan hereillä, sillä tältä suunnalta on peräänkuulutettu myös metallipitoisuuksien seurantaa.

Erityisesti Talvivaaran lähiympäristön järvistä tulisi mitata nykyistä paremmalla tarkkuudella kadmiumia, kobolttia, kromia, kuparia, nikkeliä, sinkkiä ja vanadiinia. Haitallisten aineiden lista on kiusallisen pitkä.

 

Suomen luonto on arvokas juuri niin kauan kuin pidämme sen puhtaana.

Mikäli annamme ympäristön pilaantua, menetämme syyn asua luonnon keskellä. Samalla menetämme suuren osan suomalaisuudesta, eli osan meistä itsestämme.

Jokainen Kiinassa vieraillut suomalainen palaa tänne arvostaen yhä enemmän puhdasta ympäristöämme ja lähellä kasvatettua turvallista ruokaa. Kiina uskottelee kansalaisilleen, että tulevaisuuden teknologiat ratkaisevat heidän ympäristölleen aiheuttamat ongelmat. Tämä on räikeä esimerkki vääränlaisesta optimismista.

Siivoaminen on aina kalliimpaa kuin sotkeminen. Joidenkin sotkujen siivoaminen kunnolla on jopa mahdotonta.

 

Luonnon rikkauksien, kuten malmien, hyödyntämiseen tulee käyttää ja kehittää ympäristöä vähiten kuormittavaa nykyaikaista teknologiaa.

Aivan ensimmäiseksi tulisi rakentaa riittävät prosessivesien siirto- ja puhdistusjärjestelmät ja vasta tämän jälkeen aloitettaisiin itse louhinta. Ei omatoiminen talorakentajakaan voi tinkiä kotinsa jätevesijärjestelmän vaatimuksista.

Paikallinen rakennusvalvonta tuskin antaisi muuttaa asuntoon, vaikka vain harmaat vedet ohjattaisiin suoraan lähimpään ojaan ja ilmoitettaisiin tilanteen korjautuvan, kunhan yhdysputki saadaan aikanaan valmiiksi.

Oikeusvaltiossa on myös sääntöjä. Työpaikkojenkaan nimissä ei saa päästää tekemään törkeyksiä.

 

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijatohtori ja Kuopion kaupunginvaltuutettu.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.