Tasa-arvo mahdollinen?

Epäilemättä Euroopan unionin kansojen yhteisö on historian nykyisessä vaiheessa maailman moraalinen johtaja. Maanosan uusi vahva moraalinen identiteetti ja omatunto ovat paljolti syntyneet historian aiempien väkivaltaisten käänteiden opiskelun ja vastuullisen tunnustamisen ja kautta.

Johtoasema ei tarkoita sitä, että kaikki olisi Euroopassa kokonaan valmiiksi rakennettua rodullisen ja etnisen tasa-arvon, uskontojen välisen suvaitsevuuden ja vuoropuhelun sekä sukupuolten tasa-arvon kohdalla. Myös suhtautumisessa vanhuksiin, vammaisiin ja seksuaaliselta orientaatioltaan enemmistöstä poikkeaviin on tarpeen tavoitella korkeampaa humaania tasoa.

Syrjinnällä, diskriminaatiolla, ylipäätään tarkoitetaan ihmisiin tai ryhmiin kohdistuvaa erottelua tai rajaamista, jossa kohteiden täysi inhimillinen arvokkuus kenties kielletään ja heihin lyödään henkinen stigma sekä heidän mahdollisuuksiaan kavennetaan.

Rajoittaminen voi ilmetä opiskelu- ja työelämässä, politiikan alueella ja sosiaalisten monensuuntaisten kontaktien syntymisessä. Pahin muoto syrjintää on suora henkinen ja fyysinen väkivalta.

Historia ja teoria Länsimainen tasa-arvoajattelu ulottuu yli kahden tuhannen vuoden taakse. Stoalaiset korostivat ihmisten tasa-arvoa jopa kosmopoliittisella asenteella. Toisaalta on huomattava, että suuri filosofiauktoriteetti Aristoteles (384-322 eKr.) piti orjuutta täysin luontevana eikä hän puhu sinänsä loisteliaassa teoksessaan Nikomakhoksen etiikka juuri mitään naisista.

Eurooppalaisen valistuksen mahtihahmo Immanuel Kant (1724 - 1804) istutti lopullisesti ihmisten tasa-arvon ajatuksen filosofiaan, humanismiin ja politiikkaan. Kant puhuu ihmisen arvokkuudesta (dignitas) ja ihmisyyden kohtelusta aina myös päämääränä, ei koskaan pelkkänä välineenä.

Tunnetusti ihmisten tasa-arvon vaatimus globaalilla tasolla ilmaistaan, Immanuel Kantin hengessä, YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Mutta mikä voisi olla kestävä kriteeri tai perusta, jolle ihmisten tasa-arvo rakentuisi? John Rawlsilla (1921-2002) on tähän pätevä vastaus. Perustana on se, että kukin ihminen on moraalinen persoona.

Tasa-arvon vastaisen diskriminaation rakenteita tarkattaessa huomataan, että sitä voivat harjoittaa pienet ryhmät, esimerkiksi skinheadit, suuremmat väestönosat tai institutionaalisesti kokonaiset valtiot, niin kuin USA ja Etelä-Afrikka ennen ja Israel nykyään.

Etninen syrjintä Arthur Jensen ja H. J. Eysenck esittivät noin neljäkymmentä vuotta sitten sekä Richard Lynn ja Tatu Vanhanen aivan viime vuosina, että eri rotujen tieteellisesti todennetut erot älykkyydessä (IQ) perustuvat geneettisiin tekijöihin. He ovat kohdanneet raivoisaa, emotionaalista vastustusta.

Mutta millä perusteella mainitut tutkijat voidaan tuomita? Hehän eivät ole argumentoineet rotujen epätasa-arvon puolesta tai ihmisten arvokkuuden eri asteista, todenneet vain älykkyyden geneettisen taustan merkityksen eri populaatioissa.

Yhteiskuntatieteissä näyttää joka tapauksessa eräillä rintamilla olevan trendinä kausaaliselitysten hakeminen evoluutioteorian suunnasta. Tatu Vanhanen katsookin (2008), että etnisellä väkivallalla on evolutiiviset juuret. Hänen argumentaationsa vaikuttaa pätevältä.

Vanhasen mukaan etninen nepotismi on tosiasia ja altruismia osoitetaan ennen kaikkea sukulaisia kohtaan, ja etniset ryhmät voidaan katsoa laajennetuiksi sukulaisryhmiksi. Etnisen väkivallan aste taas korreloi positiivisesti väestön heterogeenisyyden asteen kanssa.

Puhuva esimerkki valtion väestön (miehitysalueet mukaan lukien) korkeasta heterogeenisyyden tasosta on Israel.

Sen institutionalisoitunut apartheid-politiikka tuottaa valtavat määrät väkivaltaa ja kuolemaa ja on räikeimmän tason esimerkki diskriminaatiosta. Sen kautta, että USA äänestää vetollaan YK:n Turvallisuusneuvostossa Israelin tuomitsevat lauseet kumoon, YK tulee tukeneeksi apartheidiä! Ei merkityksetön seikka Euroopankaan kannalta.

Naisten erityiskohtelu Naisten voimakkaasti kasvanut osuus politiikan, talouselämän ja kulttuurin huipulla selittyy osaltaan yksinkertaisilla historiallis-demografisilla tekijöillä. Syntyvyyden ollessa esimerkiksi Suomessa enää keskimäärin 1,7 lasta naista kohti aikaa ja energiaa jää heillä runsaasti yhteiskunnalliseen toimintaan.

On vankkoja perusteita puhua reaalisesta ihmisluonnosta, myös tyypillisistä miehille ja naisille ominaisista piirteistä. Biologis-evolutiivisista tekijöistä johtuen miehet ovat keskimäärin aggressiivisempia ja kilpailevampia kuin naiset, naisille taas on keskimäärin ominaista huolenpito ja hoivaaminen.

Onko siis oikeudenmukaista pyrkiä kilpaillussa politiikassa, taloudessa ja virkojen täytössä miesten ja naisten täydelliseen pariteettiin naisten positiivisella erityiskohtelulla tai kiintiöillä pätevyyskriteerit sivuuttaen? Kaipaavatko naiset todella tällaista hyvitystä mahdollisesta aiemmasta syrjinnästä?

Lähihistoriaa tarkkaamalla joutuu päätymään kantaan, että etninen syrjintä ja väkivalta eivät ole maailmasta vähenemässä. Sukupuolten tasa-arvon kohdalla tilanne ainakin Euroopassa on valoisa. Kaikilla rintamilla tulee tavoitella parasta mahdollista ihmisten maailmaa.

Kirjoittaja on kuopiolainen yhteiskuntatieteiden maisteri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.