Tavallisia ihmisiä

Olen pitkään miettinyt, miksi siirtolaisuudesta puhutaan niin ongelmakeskeisesti. Tv-keskustelut ja mielipidepalstat pyörivät ”maahanmuuttokysymyksen” ympärillä. Miksi maahanmuuttajat nähdään ennen kaikkea ongelmana, joka täytyisi ratkaista? Tai vähintään jonkinlaisena erilliskysymyksenä?

Toki monilla maahanmuuttajilla varmaankin on ongelmia, erityisesti turvapaikanhakijoilla (tosin heidän suurin probleemansa lienee saada täältä turvapaikka, ja sehän toki olisi helposti ratkaistavissa).

Muutimme Helsingissä asuinalueelle, jossa asuu paljon siirtolaisia.

Malmi on elävä, iso keskus. Siellä riittää porukkaa, joten palvelut ovat huippuluokkaa. Valinnanvaraa riittää. On taidekauppa, kehystämö, eläinpuoti, fysioterapiaa ja lukuisia muita hoitolaitoksia, kuntosaleja, uimahalli, sairaala ja terveyskeskus, poliisi, kirjakauppa, kirpputoreja ja säästöpörssejä, monta ravintolaa ja baaria, jopa pari yökerhoa, useita pankkeja, vakuutusyhtiöitä.

Etnisiä ravintoloita ja monenmoisia yrittäjiä, kliseistä mutta totta ja mukavaa. Paljon lapsia ja nuoria, nuoria perheitä.

Kadulla on väkeä, ja paikka vaikuttaa vireältä. Kadulla kävellessä kuulen useita eri kieliä.

Malmilla on sekaisin kaupungin vuokrataloja sekä omistusasuntoja. Ehkä siksikin väki on monenlaista. Lisäksi alue on vanha, nykyiset malmilaiset tulivat sinne siirtolaisina jo kauan sitten.

Ihmiset näyttävät elävän jokapäiväistä elämäänsä. He rakastavat, eroavat, saavat lapsia, remontoivat, sairastavat, käyvät ostoksilla, valmistavat ruokaa, riitelevät, syövät yhdessä ja lopulta kuolevat ja heidät haudataan (tai poltetaan). Tuttua kaikille. Kaupassa työnnämme ostoskärryjä rintarinnan.

Ymmärrän toki, että olemme vasta muuttaneet ja elän uuden kotipaikkani kanssa vielä kuherruskuukautta. Vaan nautin kuhertelun joka hetkestä täysin rinnoin ja häpeilemättä.

Olen myös iloinen, ettemme päätyneet minnekään muualle, muuhun kaupunginosaan. Katselimme taloja useasta paikasta, mutta moni alue on jo palveluista kuihtunut, enimmäkseen nukkumalähiö, vain se viimeinen marketti on jäljellä. Postia tai ravintolaa enää harvemmin.

Toki todellisuus on varmasti särmäinen ja monitahoinen Malmillakin. Myös täällä varmasti juopotellaan ja pahoinpidellään, on huostaanottoja ja kaikenlaista kiusaamista.

Ja toki asiat voi kokea niin monella tavalla. Mutta kaipa maahanmuuttokeskustelussa olennaisempaa on – niin kuin meille aiempien maahanmuuttajienkin lapsille, nykyisille suomalaisille – esimerkiksi se, miten palvelut on järjestetty. Riittääkö julkinen terveydenhuolto, pääsevätkö lapset kouluun ja päiväkotiin. Missä on hammaslääkäri ja kuka sen maksaa. Perusasioita useimmille.

Kävin eilen fysioterapiassa remontissa olevan Malmin sairaalan kupeessa.

Paikka vilisee rakennusmiehiä. Yksi kypäräpäinen kiroili takanani, että nykyisin pitää olla oikea kielinero, että työmaapaperit on tänä päivänä oltava monella kielellä, ainakin venäjäksi, viroksi, latviaksi, liettuaksi ja turkiksi.

Jippii!

Kirjoittaja on siilinjärveläislähtöinen kirjankustantaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.