Tehostamisen ilo

Kuopion Yhteiskoulussa kevätjuhlaa ehdittiin viettää yli sata kertaa, vuodesta 1893 alkaen. Tänä vuonna vuorossa oli viimeinen juhla. Perinteikäs opinahjo oli maamme toinen yliopistoon valmistava suomenkielinen yhteiskoulu ja jo komea koulurakennus itsessään on hieno näyte kaupungin puutalorakennuskannasta. Yhteiskoulu on ollut olennainen osa Kuopion keskustaa.

Kävelyetäisyydellä koulusta sijaitsee useita alakouluja ja lukioita sekä ammattiopisto, joten yläkoulu on ollut luonteva nivel näiden välissä. Se on koonnut yhteen keskustassa ja sen lähistöllä asuvia nuoria laajalta alueelta sekä musikaalisesti lahjakkaita oppilaita kauempaakin.

Itsekin yhteiskoulua kymmenkunta vuotta sitten käyneenä voin sanoa, että kyseessä on varsinainen helmi koulujen joukossa. Yhteiskoulun seinien sisällä vallitsi hyvä yhteishenki. Tästä kertoo esimerkiksi vuosittain yhdessä valmisteltu musikaaliprojekti, johon monet oppilaat osallistuivat joko näyttelijöinä, käsikirjoittajina tai lavastajina.

Vanha koulurakennus oli kaunis ja tunnelmallinen, luonnontieteiden tunneilla käytetyt mallikuvat hymyilyttivät vanhanaikaisuudellaan. Kemiassa molekyylien rakennetta havainnollistettiin yli sata vuotta vanhalla mallilla. Oppilaat, muutkin kuin musiikkilinjalla opiskelevat, pääsivät näyttämään luovuuttaan erilaisten projektien kautta.

Yhteiskoulusta jäi paljon hyviä muistoja, vaikka opiskelun fyysiset puitteet eivät aina täyttäneet kaikkia toiveita.

Ruokaa jonotettiin vielä minun aikoinani ulkona Minna Canthin kadulla, helteellä ja pakkasella, sateessa ja tuulessa. Ruokala oli armottoman vetoisa vanha rakennusparakki, jossa talvella oli välttämätöntä pitää takki päällä. Käsityötunneille meidät kuljetettiin Hatsalaan.

Korjattavaa yhteiskoululaisten opiskeluolosuhteissa olisi siis ollut. Kuitenkin kaupunginvaltuusto päätti puutteiden korjaamisen sijaan lopettaa koko koulun.

Toki kaupungin taloustilanne on tiukka, mutta silti tuntuu kummalta, että suurehkon suomalaisen kaupungin keskustassa asuvan nuoren koulumatka saattaa kasvaa yli neljään kilometriin. Esimerkiksi Rönöstä Hatsalan Klassilliseen kouluun kertyy tällainen välimatka.

Viime vuosina uusia asuntoja on rakennettu kiivaasti erityisesti sataman lähistölle. Ilmeisesti kaupunki haluaa lapsiperheiden sijoittautuvan yksinomaan Saaristokaupungin uusille asuinalueille, koska sataman alueen uusista taloista matkaa lähimpiin yläkouluihin kertyy pari kilometriä.

Matka ei toki ole pitkä, mutta yleensä keskustaan asumaan hakeutuvat arvostavat nimenomaan sitä, että palvelut ovat lähellä.

Taloudellisen tilanteen ollessa tiukka, jostain on aina tingittävä. Ei kuitenkaan ole aivan varmaa, onko yläkouluikäisten nuorten sullominen valtaviin kouluyksiköihin kaikkein viisain mahdollinen säästötoimenpide.

Yksilöllisen huomion puute saattaa alkaa näkyä esimerkiksi oppimisvaikeuksina, jolloin opintoputkesta putoamisen riski yläluokkien jälkeen kasvaa. Tällöin hoidettavana on aivan uudenlainen ongelma, eikä siitä kaupungille koituva lasku ole suinkaan pieni.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston opiskelija Kuopiosta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Keskusta kulkee kohti sukupolvenvaihdosta

Raha ei takaa vaalionnea, mutta yleensä auttaa

Varaus ei takaa menestystä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.