Televisio on rikki

Median kuluttajan aika on nykyisin tiukoilla. Nettitelevisio ja tallentavat digiboksit ovat romuttaneet perinteisen tavan seurata televisio-ohjelmaa. Valtaosa on pian siirrettyä katselua tallenteilta, tietokoneelta, tabletilta tai älypuhelimen ruudulta.

Ohjelmien ajassa siirtäminen on digitekniikalla helppoa ja vapauttavaa, kun television suosikkiohjelmat eivät enää ohjaa muuta ajankäyttöä.

Suoraan seurattujen tv-lähetysten osuus on painunut murto-osaan takavuosista, vaikka Finnpanelin tilastot väittävät osuuden yli 80 prosentiksi. Luku perustuu määritelmään, jonka mukaan myös viikon sisällä katsotut tallennetut ohjelmat sisältyvät suoriin katsojalukuihin.

Olen vakuuttunut, että suomalaiseen yhtenäiskulttuuriin vielä 1990-luvulla nojannut televisio on rikki – lopullisesti. Vain viihteelliseen sisältöön nojaavan television rappion paljastaa viimeistään rikkoutunut digiboksi.

Paluu perinteisen suoratoistotelevision käyttäjäksi osoittaa käytännössä, miten suuri osa ohjelma-ajasta käytetään mainoksiin. Mainoksista on tullut osa ohjelmavirtaa, jota kanavan omat ohjelmatrailerit täydentävät.

On vanhanaikaista puhua enää mainoskatkoista, kun kaupallisten tiedotteiden pakkosyöttöön kuluu mainosrahoitteisten kanavien ohjelma-ajasta jopa 30–40 prosenttia. Sen ohittaminen onnistuu tallenteelta muutamalla napin painalluksella, mutta suoratoistossa vaihtoehdoksi jää korkeintaan kanavapujottelu.

Se on sietämätöntä. Yleensä lopputuloksena on lisää mainoksia toiselta tv-kanavalta, ruokaohjelmaa tai asunnon tuunausta. Tuotesijoittelua sisältävä viihdeohjelma on sen jälkeen hermolepoa.

On helppo sanoa ettei kenenkään ole pakko katsoa televisiota. Se on tällä menolla hyvinkin houkutteleva vaihtoehto, vaikka tilastojen mukaan suomalainen käyttää lähes kolme tuntia vuorokaudesta television alttarilla.

”Ilta tulee ja duuni loppuu
niin tv:n valhemaailmaan
moni sukeltaa ja rentoutuvan luulee
kun pää on täynnä mainontaa
tv on kuin DDT
sen myrkky hiipii salaa ihmiseen
tv on kuin LSD
hallusinaatiot pään läpäisee.”
(Pelle Miljoona & 1980)

Mitä sitten kotimaisen tv:n tilalle? Miljoonayleisöt ovat pirstaleina, ellei mukaan lasketa viihteen megahittejä. Vain elämää, Tanssii tähtien kanssa, Posse ja Putous antavat työviikon kypsyttämille ihmisille luvan heittää aivot narikkaan. Se on vähintä mitä viihdeohjelmalta voi odottaa.

Elämää suuremman draaman rakentaminen näiden viihdetuotteiden ympärille on kuitenkin paisunut yli äyräidensä. Cheek myi jo tv-näkyvyyden pönkittämänä kaksi täyttä stadionkeikka ja Apulanta toistaa saman sisätiloissa.

Ilmiöiden rakentaminen on aina ollut television vahvuus ja etuoikeus, mutta ylimitoitettu viihdetarjonta tekee televisiosta latteaa purukumia. Kymmenes vuosi BB-taloa tai vielä enemmän Salattuja elämiä ovat esimerkkejä puhkikalutuista ohjelmaformaateista.

Vaihtoehdoiksi jäävät Velipuolikuu ja Karjalan kunnailla, joita yli viisikymppisten sukupolvi bongaa nostalgiapaloina Ylen Teemalta tai Areenalta.

Nuoremmat ja fiksummat ovat jo äänestäneet jaloillaan. Netti on pullollaan pelejä ja tv-sarjoja alkukielellä. Viihteeksi riittää YouTube-videot.

Onneksi on Yle, joka vielä puolustaa laatua. Työnjako asiaohjelmien ja laatudraaman tuottajana on entistä selvemmin Ylen tontilla. Siihen velvoittaa jo 140 euron Yle-vero.

Kirjoittaja on Savon Sanomien taloustoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.