Teollisuutta – kiitos!

Teollisuuden kilpailukyvyn kannalta merkittäviä kustannuksia ovat pääoma, logistiikka, palkat sekä energia.

Palkat ovat tunteita nostattava asia, ja palkkakulut määritellään aina suhteessa johonkin. On selvää, että suomalaisella palkkatasolla ei pärjätä rutiininomaisissa toistoa vaativissa tehtävissä, ellei tuotteeseen liity ns. lisäarvo-osia. Näissä tapauksissa tuotantoa on joko ulkoistettu tai automatisoitu.

Yhä useammin töitä tekee robotti. Robottien valmentaminen on ollut työlästä ja monimutkaista. Työprosessien kuvaaminen ja mallintaminen ei ole pelkkä läpihuutojuttu.

Halusimme tai emme, robotisoituminen laajenee monille elämän alueille. Hoivapalvelut, kuskiton auto, varastopalvelut, lakimiespalvelut–ja mitä kaikkea keksitäänkään robottien tehtäväksi.

Koneellisen älyn halventuminen luo mahdollisuuksia. Robotisoituminen tarjoaa myös uutta työtä teollisuudelle. Samalla se turvaa rutiininomaisen tuotannon, joka ihmisen tekemänä olisi meidän kustannustasollamme mahdotonta säilyttää Suomessa. Esimerkiksi Newigo Oy valmistaa Kuopiossa robotteja apteekkien ja lääkevarastoinnin tarpeisiin.

Viime viikolla Kuopiossa pidetyssä Teollisuuden iltapäivä -seminaarissa voitiin todeta, että maakunnassa on hyvin menestyviä teollisuusyrityksiä. Ne pärjäävät niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin markkinoilla.

Kokeneiden teollisuusjohtajien viesti korosti yrityksen tahtoa. Kun on tahtoa, vaikeisiinkin ongelmiin löytyy ratkaisut.

Teollisuuden ja yleensä elinkeinoelämän kannalta liikenneyhteydet ovat keskeisiä. Viitostien merkitystä ei voi korostaa liikaa, unohtamatta tietenkään myös alemman tieverkoston tarvetta.

Teollisuusseminaarissa puhuneen vuorineuvos Kari Neilimon mukaan tarvitsemme fyysisen internetin hoitamaan ihmisten ja tavaroiden kuljetusta. Tie-, vesi-, raide- ja ilmaliikenne on kyettävä yhdistämään verkostoksi, joka toimii internetin tavoin nopeasti ja varmasti.

Teollisuudelle välttämättömät maakuntien lentoyhteydet kyetään hoitamaan vain toimivan syöttöliikenteen turvin. Lentorahtien merkitys tulee kasvamaan. Nykyisin lentoteitse kulkee maailman rahdin arvosta kolmannes, painosta vain prosentti.

Toinen teollisuuden kilpailukykyyn keskeisesti vaikuttava tekijä on osaaminen ja uudet innovaatiot. Viime sunnuntaina Helsingin Sanomissa MIT-yliopiston kansantaloustieteen professori Bengt Holmström määritteli Suomen taloudesta kolme solmukohtaa. Ne ovat yliopistokoulutus, uusien tuotantoreseptien puute ja pääomaköyhyys.

Holmström osoitti kritiikkinsä erityisesti korkeakoululaitokselle. Suomalaiset opiskelijat jäävät jälkeen yhdysvaltalaisista kollegoistaan nimenomaan yliopistovaiheessa.

Nuoret pitäisi Holmströmin mukaan saada nopeammin mukaan työelämään. Talouskasvu syntyy työn tuottavuuden paranemisesta, joka ”puolestaan versoo osaamisesta ja uusista innovaatioista – myös perinteisillä toimialoilla”.

Holmström sanoo, että yliopistojen on huolehdittava opiskelijoistaan kuin kauppa huolehtii asiakkaistaan. Kun kauppa ei voi syyttää huonosta myynnistä asiakkaitaan, ei yliopistokaan voi syyttää huonoista tuloksista opiskelijoita.

Suomalaisessa yhteiskunnassa moni asia on toisin kuin Yhdysvalloissa. Siellä on normaalia, että professori liikkuu tutkimuksen ja liike-elämän välillä. Professori saattaa siirtyä muutamaksi vuodeksi vetämään yritystä ja palata sen jälkeen hoitamaan virkaansa. Näin vuorovaikutus ja osaaminen säilyvät molemmin puolin.

Suomessa tämä ei ole tavanomaista. Tutkimuksen riippumattomuus ja muut jääviysongelmat herättävät kysymyksiä.

Maakunnan kannalta Itä-Suomen yliopisto on ollut erinomainen toimija. Päättyvällä ohjelmakaudella keskeisiä kehittämisen välineitä yliopiston oman työn ohella olivat rakennerahastojen kautta tullut rahoitus osaamiseen ja tutkimuslaitteisiin, osaamiskeskusohjelma sekä Tekesin tutkimusrahoitus. Valtaosa hankkeista on ollut perusteltuja ja tuloksekkaita.

Alkavalla ohjelmakaudella rakennerahastoista tulevaa kehittämisrahaa on selkeästi nykyistä vähemmän. On panostettava hankkeiden laatuun ja vaikuttavuuteen. Kehittämisrahoitusta on saatava myös muista EU:n erillisrahastoista.

Ongelmana on paitsi se, että emme maakunnassa osaa noita varoja hyödyntää. myös se, että yhteistyöhankkeiden kokoaminen eri toimijoiden kesken on vaikeaa. Näissä hankkeissa piilee emeritusmaaherra Olavi Martikaisen toteamuksen mukainen riski, että ”EU-hankkeiden pitää olla erikoisia, ja niistä ei kukaan saa hyötyä”.

Hankerahaa kannattaa hakea vain silloin kun se luo työpaikkoja tai toteuttaa muita keskeistä päämääriämme ja tavoitteitamme maakunnan kehittämisessä.

Teollisuus on kokenut viime vuosien aikana kovia. Metsäteollisuuden vaikeudet sekä Nokian puhelinvalmistuksen loppuminen ovat olleet merkittäviä muutoksia suomalaiselle teollisuudelle.

Teollisuuden osuus BKT:stä on laskenut neljänneksestä 15 prosenttiin. Professori Matti Pohjolan mukaan teollisuudelle on käymässä kuten maataloudelle. Sen merkitys kansantalouden kokonaisuudelle vähenee.

Maa tarvitsee teollisuutta. Kasvavat metsät, biotalous ja muut luonnonvarat kaipaavat hyödyntäjiään. Ne synnyttävät työtä ja toimeentuloa koko Suomeen.

Teolliset investoinnit on saatava liikkeelle. Hyviä ituja on olemassa. Tarvitaan päätöksiä.

Suomi tarvitsee selkeän teollisuuspoliittisen ohjelman. Sen toteuttamiseen pitää eri toimijoiden pystyä sitoutumaan.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon ely-keskuksen ylijohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kansa ohjasi päättäjiä

Vanhus ja pingismaila

Puijon kehittämiseen vihdoin askelmerkkejä

Eläinten hyvinvointilaki menee uusiksi

Maidonjalostajat ovat kovassa kilpailussa

Vallankaappaus Arkadianmäellä

Sote-mallien perusteella kansanrintamahallitus

Vaalihylkiö

Äärioikeiston terroriin havahduttava kaikkialla

Brexit pitäisi saattaa johonkin lopputulokseen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.