Tervan kanssa

Päivälleen 90 vuotta sitten maassa jännättiin, vahvistaisiko valtionhoitaja Gustaf Mannerheim eduskunnan 21. kesäkuuta 1919 hyväksymän hallitusmuodon.

Professori K. J. Ståhlbergin johtama perustuslakikomitea oli kolmatta vuotta aiemmin, heti Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen, asetettu rätnäilemään, mikä suhde autonomisella Suomella olisi keisarittomaan Venäjään.

Bolevikkivallankumous pani suomalaiset nostamaan tavoitetta: eduskunta sai 4.12.1917 komitean pohdinnat muokattuina itsenäisen tasavallan hallitusmuodoksi.

Pohjana olivat vuoden 1772 hallitusmuoto ja 1789 yhdistys- ja vakuuskirja - vaikka ne oli aikoinaan säädyille pakottanut vallankaappaajakuningas Kustaa III.

Niiden kanssa vaan oli eletty koko autonomian aika, aluksi vähän hissukseen, vuodesta 1869 alkaen ihan nimentoten ne mainiten. Oli perinnettä, jolle rakentaa.

Sosialistit älähtivät heti. Heidän ihanteenaan oli eduskuntavaltaisuus. Näin Otto Ville Kuusinen: "…ehdotetaan missä muodossa tahansa tälle maalle presidenttiä, jolla olisi itsenäistä toimivaltaa, semmoinen ehdotus on aivan arvelematta pantava paperikoriin."

Mualima muuttuu: nythän demarit kivenkovaan puolustavat presidentinvaltaa.

Lähetekeskusteluun asia jäikin, kun 1918 tapeltiin suomalaisten jäsentenvälinen. Oikeisto nousi J. K. Paasikiven johdolla puhumaan lujan kuningasvallan puolesta.

Hallitusmuotoesitykseen vaihtui presidentin tilalle kuningas: monarkistit kauhistelivat, että tasavallassa voisi Suomen presidentiksi tulla peräti sosialisti.

Mualima muuttuu: vajaat 40 vuotta myöhemmin kuninkaantekijäin kokoomus 1956 änskällä äänesti sosialisti K.-A. Fagerholmia torpatakseen Urho Kekkosen.

Tasavaltalaiset pitivät puolensa: tynkäeduskunnassa 1918 ei lakien kiireellisyys kahdella yritykselläkään saanut riittävästi ääniä. Saksalainen kuningas silti valittiin.

Monarkia romahti Saksan mukana. Uudessa eduskunnassa palattiin 1919 taas käsittelemään tasavaltaista hallitusmuotoa, Ståhlbergin komitean paperit yhä pohjana.

Kokoomus ja ruotsalaiset olivat tiukkoina. Äänestämällä kiireellisyyttä vastaan he nyt vuorostaan siirsivät asian yli vaalien tasavaltalaisten kiukuksi.

Mutta valtiopäivien alussa oli edistyspuolueen Heikki Ritavuori jättänyt samanlaisen hallitusmuotoesityksen. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana hän nosti sen käsittelyyn: syntyi vähäisiä muutoksia vastaan haranneiden mieliksi.

Nyt kiireellisyys meni läpi äänin 165-22. Asia siirtyi valtionhoitajalle.

Kuiskuttelijoita riitti: ei vahvisteta, hajotetaan eduskunta, asetetaan väliaikainen hallitus. Mannerheimkin olisi mieluillut valtionpäämiehelle vielä enemmän valtaa.

Mutta kokoomus vetäytyi hankkeista, ja Mannerheim vahvisti hallitusmuodon 17. heinäkuuta 1919. Sillä sitten elettiin pitkään, helmikuun loppuun 2000.

Olipa lujaa tekoa moniin samanaikaisiin valtiosääntöihin verrattuna!

Vaan viisine esityksineenhän se tehtiinkin ihan suomalaisittain, tervan kanssa.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.