Tieto kuuluu kaikille

Yhteiskuntien yleisen demokratisoitumisen ideaan kuuluu myös tasa-arvoinen pääsy tiedon ääreen. Tieteellinenkin tieto on periaatteellisesti kenen tahansa hankittavissa.

Tiede ei ole enää autonominen alue, erillään yhteiskunnasta, kulttuurista ja taloudesta, yhteiskunta on tieteen läpäisemä. Tiede tuottaa kumuloituvaa tietoa, mutta tieteeseen itseensä, sen tuloksiin ja sovelluksiin kuuluu myös epävarmuutta. Tämä epävarmuus on yksi yhteiskunnallisen monimutkaisuuden ja epävakaisuuden aiheuttaja.

Sosiologi Ulrich Beck (s. 1944) katsoo peräti, että ydinvoiman, kemianteollisuuden ja geeniteknologian laajan soveltamisen takia elämme nykyään riskiyhteiskunnassa. Senkin uhalla tieteen, raskaankin, tuominen osaksi sosiaalista maailmaa lienee hyvä asia. Ainakin se näyttää vääjäämättömältä.

Maallikko pääsee nykyään, erityisesti internetin ja sen piiriin lanseerattavan Wikipedian kaltaisen medpedian kautta, helposti lääketieteellisen tiedon ääreen. Olisiko hänen tässä tilanteessa kysyttävä itseltään, mitä tieto oikeastaan on ja mille syvyysasteelle hän voi omin voimin päästä lääketieteen tiedon kohdalla?

Eettinen vastuu Klassinen ja edelleen täysin pätevä tiedon määritelmä on Platonin (427-347 eKr.) Theaitetos-dialogissa esittämä ajatus, että tieto on uskomus, joka on tosi ja perusteltu tai oikeutettu.

Tältä pohjalta myös tieteelle voitaisiin antaa määritelmä: tiede materiaalisessa, siis sisällöllisessä, mielessä on niiden lauseiden joukko, jotka ovat perusteltuja ja joita tiedeyhteisö pitää totena. Tällaisesta lausejoukosta siis lääketieteenkin tieto koostuisi.

Lääketieteen tiedon kanssa ylipäätään ovat lähinnä tekemisissä ne, joiden ammattiin se suoranaisesti kuuluu, potilaat ja heidän omaisensa, hallintoviranomaiset ja poliittiset päättäjät sekä media.

Lääketieteellisen tiedon välittämiseen liittyy merkitsevä eettinen vastuu. Sen ensimmäinen keskeinen elementti on varmennetun totuudellisuuden tavoite.

Eräässä suuressa sanomalehdessä oli 17.2. 2009 artikkeliin sisältyvä tiedollinen väite, että "siirtomunuainen toimii keskimäärin kymmenen vuotta". Tämä väite ei kestä Platonin tiedon toista, totuuskriteeriä. Todenmukainen väite kuuluu "…kymmeniä vuosia".

Ennen kuin lehdessä oli virheen oikaisu, epätosi väite ehti varmaan aiheuttaa herkissä potilaissa traagista ahdistumista.

Salattua tietoa Aiemmin erityisammatti- eli professiotieto oli jopa esoteeristä, muilta salattua, ainakin rajoitettua. Nykyisin maallikolla on lähes vapaa pääsy lääketieteenkin tiedon ääreen. Potilaan omaan aktiivisuuteen perustuvia uusia tiedon polkuja tässä ovat internet ja medpedia.

Tietäminen voidaan käsittää asteittain syveneväksi prosessiksi. Pinnallisin aste tietämistä on mekaaninen toistaminen. Tiedon syvärakenteeseen pääsy tarkoittaa ymmärtämistä. Seuraavissa vaiheissa tieto sisäistetään ja siihen sitoudutaan. Viimeisessä vaiheessa tieto sovelletaan elämään ja toimintaan.

On luultavaa, että maallikon suurikin internet- ja medpediatieto jää pinnalliseksi, vaikka hän pystyisikin sen varassa lääkärin kanssa ulkoisesti korrektiin dialogiin.

Tieteenalan syvärakennetta hallitsemattomana maallikon ei ole mahdollista muodostaa hankitusta kappaletiedosta organisoitua kokonaisuutta. Tiedon väärä tulkinta ja painottaminen sekä vääristyminen, niin ikään tiedon ylikuorma ja ahdistus sen edessä ovat mahdollisia.

Edelleen potilaan on vaikeaa ymmärtää itse hankitun tiedon perusteella monimutkaisia kehollisia kausaaliketjuja ja yrittää löytää kappaletiedon nojalla perusteltua tautihypoteesia.

Telelääketiede edistyy Käytännön biolääketiede on teknistynyt valtavasti. Lääkärit joutuvat kohdentamaan työpanostaan atk-järjestelmien hallintaan suoran potilaskohtaamisen kustannuksella. Telelääketiedettä ollaan näkemässä tulevaisuuden kertomuksena.

Sairauden lähestyminen liiallisesti teknisen apparaatin kautta hämmentää kuitenkin potilaita ja saattaa aiheuttaa pakoa tämän koneiston ulottuvilta. Yliteknistynyt apparaatti vähentää potilaan kokemaa autonomiaa ja arvokkuutta.

Käytännön lääketieteen ideaali lienee edelleen lääkärin ja potilaan kohtaaminen kasvoista kasvoihin. Tilanne, jossa ihminen kohtaa kiireettömästi ihmisen ja toisen ammattietiikan ja -taidon varaan voi heittäytyä ja psykologiset parantavat voimat pääsevät toimimaan.

Professioauktoriteetti kuuluu hoitosuhteeseen, eikä omaehtoisesti tietoa hakeva potilas voi saavuttaa tiedollista auktoriteettia omissa silmissäänkään. Silti potilaan oikean tyyppinen tiedon äärelle tulo ja siihen sitoutuminen on hyvä asia.

Hyvän lääkärin lisäksi voi puhua myös hyvästä potilaasta. Sellainen olisi valistunut, omasta terveydestä ja parantumisesta vastuullinen, annettuun tietoon sitoutuva ja lääkärin kanssa samassa joukkueessa, ohjeiden mukaan toimiva jäsen.

Kirjoittajat ovat kuopiolaiset fysiatrian dosentti, ortopedi Arto Herno ja yhteiskuntatieteiden maisteri Pauli Vesakas.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

EU-armeijaa pidetään hähmäisenä federalistien unelmana – Sotilaallinen yhteistyö on kuin tilkkutäkin ompelemista

Koulureppujen tarina

Tuomio puhdistaa ilmaa Puolustusvoimissa

Sateenkaariväen sanomaa ei voi enää vaientaa

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.