Tieto ruokkii pelkoa

Olen sen ikäinen, että ensimmäiset muistikuvani uutisista liittyvät Libanonin sotaan. Tai paremminkin pitkän Libanonin sisällissodan siihen vaiheeseen vuosina 1981 ja 1982, kun Israel ajoi PLO:n pois Etelä-Libanonista.

Uutiskuvat olivat hyvin konkreettisia. Autiomaan ruskeus, aseistetut miehet, pommien tuhoamat rakennukset ja tietynlaisten huivien kuvioimat asepuvut syöpyivät kuusivuotiaan mieleen vahvasti. Joka ilta televisio avasi näköalan sodan tapahtumiin, ja pieni pääni mietti tuskaisesti, mitä tuo tarkoittaa.

Seuraavana vuonna 1983 räjähti Länsi-Beirutissa Yhdysvaltain lähetystössä pommi tuoden jenkit mukaan soppaan. Alkoi merkittävissä määrin tulla tietoja siviiliuhreista. Sota tuntui entistä vaarallisemmalta.

80-luvun uutisia hallitsi kylmän sodan viimeisen vaiheen ydinasekilvoittelu.

USA:n ja Neuvostoliiton välinen asevarustelu ja Ronald Reaganin Tähtien sota -puolustusjärjestelmä olivat hyvin keskeinen osa minun ala-asteelaisen ajatusmaailmaani. Pohdimme ystäväni kanssa päivittäin, että kun USA laukaisee ohjukset Neuvostoliittoon, osuuko osa niistä tänne. Tai että kuinka nopeasti ydinlaskeuma saavuttaa kotoisan Pieksämäen?

Uutisten lisäksi tuli dokumenttiohjelmia, joissa amerikkalaisille kaupattiin jokakodin ydinsuojia. Jo sen ikäisenä ymmärsi, että sillä määrällä paukkuja, joita puolin ja toisin oli tarjolla, ei jäljelle jäisi muruakaan elävää kudosta.

Jossain välissä oli Irakin ja Iranin sota. Kuwait, Bagdad, Yhdysvallat Irakissa. Yläasteella ollessa katsottiin ennen kouluun lähtöä aamuteeveestä livenä, kuinka lentäjät pudottivat infrakuvattuja pommeja vihollisen asemiin.

Kun muurit murtuivat ja kylmä sota loppui, tilalle tuli kuin tilauksesta Jugoslavian kriisi. Raiskaaminen, kidutus ja naapuri tappaa naapurin -mentaliteetti olivat nyt television teemasanoja.

Ja Afrikka. Siellähän oli tapahtunut koko ajan. Ruandan viidakkoveitsin suoritettu ennätyksellinen tutsien kansanmurha ei jäänyt huomaamatta täysi-ikäisyyden saavuttaneelta runopojalta. Eikä Somalian tapahtumat. Kasvoin aikuiseksi, kun 2000-luvulla terrorismi tuli länsimaiden iholle.

Nyt meille tiedotetaan tuolta suuresta maailmasta, että minä hetkenä hyvänsä ääri-islamistit hyökkäävät mihin tahansa eurooppalaiseen kohteeseen.

Ei hyvää päivää! Kehtaako joku vielä kysyä, mistä ihmisten häiriökäyttäytyminen, väkivallanteot ja välinpitämättömyys johtuu? Haloo! Koko maailmahan on sodassa, on ollut koko ajan.

Ehdotankin yhteisesti, että nyt napsaistaan toosat kiinni. Heitetään rinkka selkään. Lähdetään pohjoiseen, eräkorpeen, ja kaivaudutaan turpeeseen. Rukoillaan siellä jotain niistä monista jumalista, joita meille turvaksi on heitelty, sekä lopetetaan ajatteleminen. Tieto ja ajattelu lisäävät vain pelkoa. Kuka niitä kaipaa.

Kirjoittaja on teatteriohjaaja ja Etelä-Savon esittävien alojen läänintaiteilija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Meillä on rautamamma, joka ei ehkä välitäkään lastensa kärsimyksestä

Hirviä kannattaa metsästää aina kun mahdollista

Lapset ja nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin

Metsänomistajan pitää voida luottaa

Tyrkytystä ja tilausansoja

Laivuekaupassa työpaikat ovat lopulta sivuseikkoja

Suojeluvelvoite pitäisi määritellä tarkemmin

Budjettiriihen jälkeen

Kun mikään ei riitä

Googlella on hyviä syitä investoida Suomeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.