Tiiliskiviä repussa

Isä ei ollut laulumiehiä, ja sen näki kyllä hänen sodanaikaisesta virsikirjastaan, josta itse myöhemmin veisasin oppikoulussa joka-aamuhartaudet kahdeksan vuoden ajan. Siistejä sivuja...

Pienen mustakantisen, sivuilta punaiseksi värjätyn virsikirjan alkulehdelle isä oli kuitenkin kirjoittanut muutamat sanat, jotka säväyttivät aina, kun ne luki. Lyhyesti ja ytimekkäästi hän oli kirjannut ylös, että sota loppui maaliskuun 13. päivänä 1940 klo 11.

Mitäpä siinä tunteilemaan, pääasia oli, että pitkä, pimeä, kylmä ja verinen urakka oli ohi ja että siitä oli selvitty hengissä. Kukapa sivullinen olisi ymmärtänyt, mitä sotilaan päässä oli milloinkin liikkunut.

Ylihuomenna lauantaina tulee täyteen seitsemän vuosikymmentä Talvisodan päättymisestä. Periaatteessa voitaisiin viettää tuolloin toistakin muistohetkeä: on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun sodasta on voinut puhua taas siinä hengessä kuin sitä aikanaan käytiin.

Erityisesti 1970- ja -80-luvuilla oli aikoja, jolloin sodan syttymisen syitä keskityttiin ainakin julkisuudessa ymmärtämään suuremman vastapuolen näkökulmasta. Selvitettiin historiatieteeseen tukeutuen, miten pieni jukuripäinen valtio kieltäytyi hyväksymästä rauhantahtoisen neuvostovaltion ystävällisiä tarjouksia ja ajoi näin itsensä selkä seinää vasten. Saatiin Suomi näyttämään fasistiselta hyökkääjältä.

Jälkikäteen tuntuu äärimmäisen surulliselta, että näitä Kremlin kelloja kiirehtivät soittamaan myös läntisten demokratioitten vasemmistolaiset johtavat älyköt, nuo kaikkinaisten vapauksien suuret esitaistelijat.

Hädässä ystävä tutaan... Talvisodan jälkeen Suomella ei ollut juuri valinnanvaraa ystävistä. Oli kelpuutettava Saksa Hitlereineen ja muine natseineen.

Toissa viikolla kirjoitin tällä palstalla suomalaisten uroteoista Saksanmaalla - vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa, jossa Sulo Nurmela, Klaes Karppinen, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen hiihtivät kultaa miesten viestissä.

Suonenjokelaissyntyinen, sittemmin lappeenrantalaistunut Jalkanen kaatui heti Jatkosodan alkuvaiheissa Karjalan kannaksella. Yksikön "parhaan miehen" kuolema sai julman jälkinäytöksen, kun sen päällikkö ammututti kostoksi venäläisiä sotavankeja.

On kysytty, miten tälle upseerille kävi, kun hänet vedettiin myöhemmin edesvastuuseen kaikkien sodan lakien vastaisesta teostaan?

Lappeenrantalainen päätoimittaja Antti O. Arponen tietää kaiken tietämisen arvoisen Suomen urheilun historiasta, joten soitinpa siis hänelle ja kysyin vastausta.

Sen sainkin. Tuohtunut pataljoonan komentaja, majurin arvoinen mies, oli määrännyt yhden alaisensa, vänrikin natsoilla varustetun joukkueenjohtajan, toimeenpanemaan miehineen vankien teloituksen. Miehet kuitenkin kieltäytyivät, jolloin vänrikki pyysi aseen yhdeltä alaiseltaan ja ampui itse vangit. Sotaa jatkettiin sen jälkeen muina miehinä.

Majuri yleni everstiluutnantiksi ja vänrikki luutnantiksi. Sodan jälkeen tapaus kaivettiin kuitenkin esille, ja molemmat upseerit haastettiin oikeuteen. Luutnantti katsoi toteuttaneensa vain esimiehensä määräyksen ja sai vapauttavan tuomion. Everstiluutnantti sen sijaan tuomittiin neljäksi ja puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Garmisch-Partenkirchenin vuoden 1936 kultanelikko koostui silloisten henkikirjojen mukaan kolmesta eteläkarjalaisesta - Nurmelasta, Lähteestä ja Jalkasesta - ja yhdestä savolaisesta, Karppisesta.

Miehikkäläläisestä Nurmelasta ei saa savolaista tekemälläkään. Sen sijaan joutsenolainen Lähde kelpaa kyllä mainiosti myös meille savolaisille.

Lähde näet työskenteli sotien jälkeen poliisina Kuopiossa ja myös hiihti Kuopion Poliisi-Urheilijoiden väreissä.

Helsingissä asuva entinen kaapunnin poeka Sakari Haaksiala muisteli, miten Lähde asui perheineen Niiralassa Kalliokadulla Ukkokodin yläpuolella. Pikkupojat katselivat aina ihmetellen, kun mestarihiihtäjä lähti harjoituslenkilleen Neulamäkeen ja sieltä edelleen Tervaruukin kautta jäitse Laivon kautta Niuvaan, Taivaanpankolle ja sieltä Puijolle.

Ihmetyksen suurin aihe oli, että Lähteellä oli usein selässään iso, pehmustettu reppu, joka oli täytetty tiiliskivillä.

Kelläpä meistä ei olisi elämässä taakkamme - jopa ilman urheiluharrastusta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.