Toisten armoilla

Kylmän sodan maailma on elettyä elämää. Idän ja lännen edut ovat kuitenkin törmänneet nyt yhteen energiapolitiikassa. Venäjän ja Ukrainan välirikosta aiheutunut maakaasupula on pannut miljoonat ihmiset hytisemään talven keskellä vilusta laajoilla alueilla keskisessä ja eteläisessä Euroopassa.

Venäjän kaasuhanojen sulkeutuminen ei tullut sinällään yllätyksenä, sillä jo kaksi vuotta sitten energiayhtiö Gazprom käytti maansa poliittisen johdon ilmeisellä suostumuksella samaa painostuskeinoa länteen suuntautuvaa länsinaapuriaan Ukrainaa kohtaan. Oman kaasutarpeensa turvatakseen Euroopan unioni on koettanut sovitella venäläisten ja ukrainalaisten kärhämää, mutta tuloksissa ei ole ollut kehumista. Vasta nyt loppuviikosta alkoi näyttää, että Venäjä olisi lopultakin taipumassa jonkinlaiseen sovintoratkaisuun.

Läntisen Euroopan energiahuoltoa on rakennettu tietoisesti Venäjän kaasun varaan, koska Siperian rannattomilla lakeuksilla ovat maailman suurimmat kaasuvarat. Tuottoisa kaasu- ja öljykauppa on tehnyt venäläisestä Gazpromista yhden maailman suurimmista energiayhtiöistä. Kremlin valtakoneistoon kytkeytyvä Gazprom on jauhanut sampona vaurautta koko venäläiselle yhteiskunnalle ja luonut maahan uuden, iloisesti kuluttavan ylä- ja keskiluokan.

Venäjän talouselämä ja sen myötä taloudellinen hyvinvointi ovat tiukasti sidoksissa energian myyntiin energianiukkuudesta kärsivään läntiseen Eurooppaan. Ukrainan kanssa käymästään poliittisesta kärhämästä venäläiset maksavat näin ollen periaatteessa kovan hinnan omasta kukkarostaan.

Kremlin valtakoneisto on omissa pohdinnoissaan päätynyt sille kannalle, että nämä taloudelliset uhraukset kannattaa tehdä, jos Ukrainan nykyinen johto kyetään panemaan poliittisesti polvilleen ja naapuri palaamaan näin vanhaan ruotuunsa Venäjän uskolliseksi kumppaniksi. Pääministeri Vladimir Putinin arviot Ukrainan johtajista ovat olleet enemmänkin poliittisen kansankiihottajan kuin harkitsevaisen diplomaatin puhetta.

Kaasukiista ja siitä aiheutunut energiapula eivät kosketa suoranaisesti Suomea. Kaasu tulee maahan suoraan Pietarista Karjalan kannaksen kautta, ja maakaasulla on lähinnä täydentävä merkitys energiahuollossamme.

Yleiseltä kannalta Venäjän ja Ukrainan energiasota on kuitenkin opettavainen. Nykyaikaiset hyvinvointiyhteiskunnat on rakennettu edullisen ja ennen kaikkea riittävän energian varaan. Jos ja kun energiaa ei jostain syystä saada, arkinen elämä on kohta sekaisin.

Energiapula voi aiheutua maan omista sisäisistä syistäkin. Hädän hetkellä ei voi silloin moittia muita kuin itseään.

Erityisen ikävää on jäädä energia-asioissa toisten, vahvempien armoille. Se on tilanne, joka jokaisen itsenäisen valtion pitäisi pystyä estämään ennakolta. Tämä on Suomessa ja EU:ssa opittu viime päivinä kantapään kautta. Vaikka venäläinen maakaasu alkaisikin taas virrata vapaasti länteen, EU:n ja Venäjän suhde on kärsinyt. Uuden luottamuksen rakentaminen voi viedä pitkäänkin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.