Toistoja, loputtomasti

Tie menestykseen? Ongelma on sama, puhuttiinpa huippu-urheilijan, taiteilijan tai kokonaisen valtion tilanteesta.

Täytyisi osata nähdä kekseliäisyys jo aivan nuorissa ihmisissä–ja lakata tunkemasta sanaa ”luovuus” taikaratkaisuksi joka käänteessä.

Television laulukilpailuohjelmat antavat harhakäsityksen siitä, että lahjakkaille olisi olemassa oikotie tähtiin, kunhan heidät vain löydetään. Mutta oikotietä osaamiseen ei ole.

Tunnetuimmiksi nousseet säveltäjät tietävät, että työstä yli 90 prosenttia on silkkaa puurtamista, vain pieni osa neroutta.

Keskustelimme naapurin kanssa nuoresta jalkapallotaiturista.

Oli ollut joukkueen syöttöharjoitus, ja kaveri jatkanut pallon kulkua kekseliäästi kantapääkikalla.

Valmentaja oli kieltänyt kiivaasti moisen. Muttei ollut osannut selittää, ettei kikka ollut tämän harjoitteen tarkoitus, vaan nyt muunlaisen syötön toisto, toisto ja toisto.

Tarvittaisiin valmentajia, jotka tunnistaisivat lahjakkuuden heti ja osaisivat sitä vaalia.

Osaisivat selittää, miksi tätä vähemmän kekseliästä toistoa tulee tehdä, jotta koko joukkue sen oppii. Osaisivat myöskin osoittaa huomanneensa erityisen potentiaalin neroissaan, ja mentoreina luotsata näitä eteenpäin tiellä huipuiksi.

Armeijan käyneitten alkutaipaleeseen kuuluu äkseeraus niin kauan, että käskyjä totellaan kyselemättä. Ihmisestä otetaan koneellisuus irti, ja osatekijänä voimme nähdä tämän joukkueurheilussa sekä yhteissoitossakin.

Mutta jossain vaiheessa ei pohjalta päästä eteenpäin, elleivät kekseliäitten ihmisten ideat ala viedä touhua korkeammalle tasolle.

Kouluun mennään varhaisessa elämänvaiheessa.

Opitaan perusasioita. Piirretään kirjaimia toistoin, kunnes homma alkaa sujua. Kokeet mittaavat lauman edistymistä matematiikan ja kielten perusosaamisessa.

Tuossa joukossa piilee iso joukko erilaista lahjakkuutta, joka pitäisi saattaa oikealle kehittymisen tielle.

Yleisesti ymmärretään, että taito- ja taideaineitten merkitys ihmistaimen herättämisessä on suuri, että liikunta pitää terveenä, että musiikki rikastuttaa ja antaa virikkeitä. Että tarpeellisiin toistoihin ja pitkäjänteiseen tekemiseen on osattava motivoida.

Miksi sitten koulua alasajetaan? Miksei hyvää opettamista ja valmentamista tueta ja kunnioiteta?

Päättävät tahot käyttävät mielellään huippu- ja luovuus-termejä. Latvasta puuhun ei kuitenkaan pääse. Lastemme kekseliäisyyttä on vaalittava jo ruohonjuuritasolla.

Palkintoa tästä ei heti tule. Tuloksien saantiin menee kasvatuskvartaali, 25 vuotta.

Kirjoittaja on kuopiolainen Sibelius-akatemian professori.