Toivo ministeriydestä auttaa sovun etsintää

Politiikkojen eikä edes ministereiden maine ole ollut järin korkealla neljän viime vuoden aikana, kun vuoden 2007 eduskuntavaalien rahoitukseen liittyneitä epäselvyyksiä ja suoranaisia rikkeitä on selvitelty julkisuudessa milloin poliisin tutkimusten, milloin oikeuslaitoksen ratkaisujen pohjalta.

Aika aikaa kutakin. Menneitä ei muistele nyt kukaan Säätytalolla, jossa kuusi varsin erilaista puoluetta kokoaa seuraavaa hallitusta. Reilun mielipidehajonnan perusteella on arveltu, että neuvottelut venähtävät jopa viikkojen mittaiseksi. Pätevin perustein voi kuitenkin olla myös aivan toista mieltä ja veikata, että hallitus runnataan kokoon pikavauhtia.

Näin siksi, että uudet ministerit löytyvät jostain syystä yleensä hallitusneuvottelijoista, jolloin jokaisella heistä on vahva henkilökohtainen intressi pikaratkaisun sorvaamiseen. Ministeriys on Suomessa edelleen niin haluttu tehtävä, että sen vuoksi poliitikot ovat valmiita joustamaan ainakin hetkellisesti myös puolueittensa pyhistä periaatteista.

Mielenkiintoista on seurata vaikkapa kristillisdemokraatteja. Edellisessä eduskunnassa heidän puheenjohtajansa Päivi Räsänen heittäytyi oppositiossa niin jyrkäksi moraalin esipapittareksi, että karkotti puolueestaan sen maltillisia, yhteistyöhakuisia voimia. Nyt kelpaa jo sukupuolineutraalien vihreitten tai vasemmistoliittolaisten seura, kun luvassa on paikka auringossa.

Sosiaalidemokraatit leimautuivat edellisellä kaudella ei-puolueeksi, joka torjui liki kaiken, mitä kokoomus esitti. Pääomaveron korotuksesta puolueet pääsevät ehkä nopeasti sopuun, kun kokoomuskin hyväksyi noston hengessään vaalitaistelun aikana. Mutta miten tyydyttää molempien toiveet tuloverotuksessa, kun toinen haluaa jatkaa sen kevennystä ja toinen vaatii kiristämistä?

Perusturvan korottaminen sadalla eurolla kuukaudessa on useammallekin puolueelle kynnyskysymys Säätytalolla. Mutta miten pannaan suu siinä vaiheessa, kun valtiovarainministeriö lyö pöytään laskelman tämän sinällään tarpeellisen uudistuksen hinnasta. Jos meillä on miljoona köyhää, kuten poliitikot sanovat, vuotuinen lisälasku valtiolle ei jää yhteen miljardiin.

Vaalien edellä osa puolueista esitti kiristyksiä yritys- ja energiaveroihin ja reippaita vähennyksiä yritysten investointitukiin. Näillä ehdoilla onkin sitten lysti lähteä vaatimaan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja työtä vailla oleville suomalaisille.

Ankara henkien taisto on tiedossa veropolitiikan ohella myös puolustuspolitiikassa. Sotilaat ovat laskeneet, että vuotuisia puolustusmäärärahoja on nostettava reaalisesti kahdella prosentilla, jotta itsenäinen puolustus turvataan luotettavasti. Kokoomus tukee esitystä, mutta mitä se tekee, jos osa hallituspuolueista tähtää mieluummin puolustusmenojen vähentämiseen ja kun Nato-jäsenyyskin on poissuljettu ajatus?

Kuuden puolueen hallitus näyttää ideologisesti mahdottomalta. Mutta muistettakoon, että Säätytalolla riitelevät vain asiat, eivät poliitikot, joita yhdistää luja halu hallitusvaltaan.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.