Toivon julistus kaikuu kuuroille korville

Yhdysvallat on niin suuri maa, että siellä käydään vaalitaistoakin aina jossain osavaltiossa. Presidentti, kongressi ja senaatti valitaan periaatteessa neljän vuoden välein. Näiden nelivuotiskausien puolivälissä kuitenkin käydään ns. välivaalit, joilla saattaa olla hyvinkin suuri vaikutus supervaltion poliittiseen elämään. Kun USA on maailmanvalta, sen sisäpoliittiset asetelmat heijastuvat välittömästi myös sen ulkopolitiikkaan.

Demokraatteja edustava presidentti Barack Obama valittiin virkaansa kohta kaksi vuotta sitten toivon evankelistana, paljolti samassa hengessä kuin samaa puoluetta edustanut John F. Kennedy puoli vuosisataa sitten 1960-luvun alussa.

Obama sai edeltäjältään George W. Bushilta perinnökseen ison talon, jossa mitkään paikat eivät olleet enää kunnossa. 1990-luvulla Bill Clintonin aikana hankittu vauraus oli vaihtunut syömävelaksi. Kansantalous oli ajettu kuralle pankkien holtittomalla lainanannolla ja valtio päästetty velkaantumaan jättimäisiin summiin. Irakin sota oli vienyt pohjaa USA:n ulko- ja sotilaspoliittiselta uskottavuudelta ja johtanut välien viilenemiseen eurooppalaisten liittolaisten kanssa.

Toivon evankeliumia julistaneella Obamalla ja hänen hallinnollaan ei siis olisi ollut puutetta työstä, jos se olisi vain päässyt siihen kunnolla käsiksi. Hävinneet republikaanit lähtivät välittömästi vastaiskuihin, ja niitä on riittänyt. Republikaanien äärilaidan järjestämät poliittiset "teekutsut" ovat laajenneet koko mantereen kattavaksi liikkeeksi, joka ei tuota huolta vain demokraateille, vaan myös republikaanien maltilliselle siivelle.

Obaman osakkeet olisivat parantuneet, jos USA:n kansantalous olisi saatu nousuun. Tätä ei ole tapahtunut, vaikka jenkkien on luultu korjaavan yleensä hyvin nopeasti virheensä. Työttömyys pysyy ennätyslukemissa ja valtionvelka jatkaa kasvuaan. Kiinan uhka kasvaa päivä päivältä.

Eurooppa yritti antaa vuosi sitten sivustatukea ahdinkoon ajautuneelle Obamalle norjalaisten myöntämällä Nobelin rauhanpalkinnolla. Presidentin amerikkalaisiin vastustajiin ei palkinnolla ollut kuitenkaan vaikutusta. Päinvastoin teekutsuliike ja sen tähtiesiintyjä Sarah Palin saivat uutta pontta puheisiinsa.

Alaskan kuvernöörinä toimineen Sarah Palinin poliittisen uran arveltiin olevan ohi, kun hänestä oli varapresidenttiehdokkaana enemmän haittaa kuin hyötyä republikaanien John McCainille. Palinin tietopohja osoittautui täydellisen kestämättömäksi, mutta Amerikan sydänmaiden ihmisten mielestä se ei ollut ilmeisesti mikään suuren luokan synti. Itseensä luottaen Palin on noussut notkosta, ja monet veikkaavat hänestä jo USA:n seuraavaa presidenttiä kahden vuoden kuluttua.

Obama on menettänyt jo aiemmissa vaaleissa enemmistönsä senaatissa. Jos tappiot jatkuvat tiistain välivaaleissa ja demokraatit heikentyvät myös kongressissa, presidentti muuttuu "rammaksi ankaksi", jonka ainoaksi vaihtoehdoksi jää odottaa mahdollisimman armollista loppua virkakaudelleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.