Totuus ei mätäne haudassa

Sunnuntailla oli surullinen loppu. Televisiossa nähty Andrzej Wajdan ohjaama Katyn-elokuva näytti kaihtelematta, miten voimaton yksittäinen ihminen on armottoman diktatuurin edessä.

Puolentoista kuukauden sarjatyönä toteutettu puolalaisten upseerien, virkamiesten, yliopistonopettajien ja muun kansallisen sivistyneistön teloittaminen oli julmaa katsottavaa.

Kolme Stalinin käskyläistä toimivat kuin koneet: kaksi miestä vei vangin joukkohaudan reunalle, kolmas napautti pistoolilla kuolettavan laukauksen takaraivoon ja raato monttuun! Seuraava potilas, kaikkiaan yli 22 000 kertaa, ja kaikki tämä hyvässä tarkoituksessa, proletariaatin diktatuurin ja kansojen välisen veljeyden rakentamiseksi.

Monta kertaa olen miettinyt mielessäni, löytyisikö tällaisia tunnottomia Katynin teloittajia, siperialaisen vankileirien saariston keskitysleirivartijoita tai Auschwitzin kaasukammioitten täyttäjiä enää meidän aikalaistemme joukosta?

Minulla on paha aavistus, että kyllä löytyisi, jos se työ tuottaisi mainetta ja kunniaa esivallan silmissä.

Suomella ja Katynillä on keskinäinen kohtalonyhteys. Sotahistorioitsijat ovat arvioineet, että tappamalla 22 000 puolalaista Stalinin hallinto teki Smolenskissa tilaa suomalaisille, jotka vangittaisiin ja eliminoitaisiin sen jälkeen, kun puna-armeija olisi saanut talvisodan mieleiseensä onnelliseen päätökseen.

Wajdan elokuvassakin Suomi mainitaan, mutta toisessa mielessä. Venäläinen upseeri, joka haluaa pelastaa teloitetun puolalaisupseerin lesken ja tämän tyttären, sanoo, että hän on saanut komennuksen Suomen rintamalle, jossa tilanne ei ole se, mitä virallinen neuvostopropaganda antaa ymmärtää. Hän myös olettaa, että hän jää sille tielle.

Stalinilaiseen systeemiin kuului, että kun joku maa saatiin valloitetuksi, kaikki epäilyttävät ihmisryhmät vangittiin, vietiin keskitysleireille ja tuhottiin. Ylen Teema-kanavalla nähtävässä Arbatin lapset -sarjassa nähtiin taannoin jakso, jossa Kremlin verenpunainen tsaari lausui kuolemattomat sanansa: Kun ei ole ihmistä, niin ei ole ongelmaakaan.

Talvisotaan puna-armeija lähti soitellen, ylimielisesti ja massan voimaan luottaen. Seuraukset tiedämme.

Jos puna-armeija tunaroi talvisodan pääasiassa, niin monet pikkuasiat se mietti vastineeksi etukäteen turhankin tarkasti - voitonseremonioita myöten.

Suomeen tunkeutuville joukoille oli laadittu esimerkiksi jo hyvissä ajoin etukäteen yksityiskohtaiset etenemiskartat. On siis täysi syy uskoa, että myös sodan jälkeen likvidoitavista suomalaisista oli olemassa selkeä suunnitelma nimilistoineen: upseereita, porvarillisia poliitikkoja, AKS:n jäseniä...

Puolalaisten joukkohautojen paljastuessa Neuvostoliitto pani puolalaisupseerien murhat Saksan natsien tiliin.

Natsit osasivat kyllä tappamisen taidon, mutta kaikkea inhimillistä pahuutta eivät hekään toki halunneet ottaa nimiinsä. Katyn oli yksi näistä.

Vallattuaan Neuvostoliiton läntiset osat salamasodalla Saksa kutsui vuoden 1943 keväällä ystävällismielisistä maista joukon kansainvälisiä asiantuntijoita tutkimaan Katynin joukkohautoja. Näitten omien maittensa parhaitten patologien joukossa oli myös suomalainen professori Arno Saxén Helsingin yliopistosta.

Patologit tutkivat puolalaisten hautoja aikansa ja laativat raportin, jossa he yhtäpitävästi todistivat, että surmatyöt olivat neuvostoliittolaisten tekoa.

Stalin ja hänen propagandakoneistonsa tietenkin kiistivät kaiken ja vierittivät kirkkain silmin kaiken syyn natseille. Maailmassa oli paljon ihmisiä, jotka myös tämän uskoivat - osa sinisilmäisyyttään, osa ajatellessaan, että vain natsit olivat pahoja ihmisiä.

Jatkosodan jälkeen Suomi sai päällystakikseen kenraalieversti Andrei Zhdanovin johtaman valvontakomission.

Komission silmätikuiksi joutui tuhansia suomalaisia, ja yksi heistä oli professori Saxén. Häntä painostettiin ankarasti perumaan lausuntonsa Katy'nin murhista ja puhdistamaan näin Neuvostoliiton maine. Saxén ei kuitenkaan taipunut, vaan muutti muutamaksi vuodeksi Ruotsiin rauhaan Zhdanovilta ja tämän apulaisilta.

Ja kuten nähdään: jos totuus ei pala tulessa, niin ei se mätäne myöskään joukkohaudassa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Ei mitään uutta auringon alla

Omalakisuus valtaa alaa

Brexit etenee kitisten paukahdusta odotellessa

Suomelle osavoitto lihan alkuperä-merkinnöissä

Äidillä se kesti 15 vuotta, tyttärellä enää viisi

Joko saa luovuttaa?

Terveyskampus palvelee pitkään varkautelaisia

Kiina-suhteiden hoito on tarkkaa tasapainoilua

Harmaat tekstit?

Vanhentuneesta tekniikasta on joskus luovuttava

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.