Tukeminen on laillista

Jo kolmisen vuotta kestänyt keskustelu vaalirahoituksesta on ollut tarpeen. Keskustelun seurauksena tehtyjen lakimuutosten jälkeen Suomi vihdoin on tässäkin asiassa liittynyt muiden läntisten demokratioiden joukkoon. Vaalirahoitus on aiempaa selvästi läpinäkyvämpää ja säädösten rikkomisesta on määrätty myös sanktioita.

Demokratialla on myös hintansa, jonka tässä tapauksessa joutuvat maksamaan puolueet ja yksittäiset ehdokkaat. Vaalirahoituksen hankkiminen on huhtikuun eduskuntavaaleihin huomattavasti työläämpää kuin aikaisemmin. Sen seurauksena vaalibudjetit ovat pienentyneet.

Se ei sinänsä ole huono asia. Paikoin jo käsistä karannut kilpavarustelu on ainakin hetkeksi tauonnut. Eduskuntaan ei yritetä pelkän rahan voimalla.

Kaiken hälyn keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että puolueiden ja poliitikkojen taloudellinen tukeminen on edelleen täysin laillista toimintaa. Ilman puolueita ja poliitikkoja edustuksellinen demokratia ei toimi. On jopa niin, että puolueiden tukeminen on myös demokratian toimivuuden tukemista.

Oleellista on, että tukeminen on nyt pitkälti julkista toimintaa. Tietyt laissa määritellyt rajat ylittävä taloudellinen tuki on ilmoitettava. Äänestäjät voivat arvioida, millä tavalla tuki näkyy puolueiden ja vaaleissa läpi menneiden kansanedustajien toiminnassa. Tuen todellisia antajia ei enää entiseen tapaan voi naamioida salaperäisten tukiyhdistysten suojiin.

Puolueet ja poliitikot saavat syyttää itseään, että vaalirahoitus on ainakin tilapäisesti saanut likaisen toiminnan leiman. Tästä eteen päin puolueiden ja poliitikkojen on todistettava, että käytännöt ovat muuttuneet. Tiedotusvälineet seuraavat huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen tehtäviä vaalirahailmoituksia tarkasti. Lusmuiluun ei ilmoitusten täyttämisessä ole varaa.