Tulevaisuuden koulu

Kouluasiat ovat intohimon asioita. Historian perspektiivistä on ilo havaita, kuinka nykyään koulurakennuksen puolesta taistellaan luovin keinoin. Aikaisemmin etenkin maaseudun pienissä kunnissa löytyi myös vastusta moiselle turmelevalle herrojen laitokselle, joka vei toimettomaan kirjojen maailmaan pois todellisesta rahvaan työstä.

Ajat ovat muuttuneet, hyvä näin. Yllättävää on kuitenkin se, että koulurakennus ja luokkahuone ovat edelleen peruspiirteiltään samanlaiset kuin reipas sata vuotta sitten kansakouluasetuksen alkutaipaleella. Kovinkaan suureen luovuuteen kasvatusjärjestelmämme ei näytä kannustavan.

Kuopion kouluverkkoselvityksessäkin päähuomion vei marginaalinen asia, pienen kylän kyläkoulu, vaikka tavoite oli päinvastainen: resurssien siirtäminen seinistä opetukseen.

Onniteltuja ovat muutama sata kyläläistä ja ne alle sata koululaista, jotka ratkaisusta hyötynevät. Me muut 97 000 veronmaksajaa ja 8 500 koululaista maksamme kulut. Demokratialla on hintansa, mutta sen tiedämme ja hyväksymme.

Olen ennenkin sanonut, että Kuopiossa on turha lietsoa maaseudun ja kaupungin välistä kiistaa. Vaikka asuisi keskellä Kuopion toria, asuisi maaseudulla. Olemme maaseudun kasvava keskus Suomen ja maailman näkökulmasta.

Myös me suomalaiset näytämme pysyvän maalaisina Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen tapaan. Haluamme tehdä itse kukin retkemme Impivaaran korpimaille kasvamaan itse tai kasvattamaan jälkikasvumme. Iän lisääntyessä hakeudumme keskuksiin parempien palveluiden äärelle.

Pieni luokkakoko on omiaan rauhoittamaan opetustilanteen, mutta myös pienessä luokassa villi virtuoosi saavuttaa huomion suhteellisen helposti ja vie aikaa oppimiselta. Sietämisen rajat tulevat vastaan yhä herkemmin. Voisi olla hyvä kasvaa kulttuurisesti sietävämmälle tasolle. Normaalius kapenee muutoinkin liian nopeasti ja osa kanssaihmistämme putoaa yhä helpommin syrjään valtavirrasta. Meidän tulee kasvaa suvaitsevaisiksi.

Suomalaisissa kaupungeissakin haluamme asua harvakseltaan omassa rauhassa. Myös tässä meidän tulisi kasvaa sallivampaan yhteisöllisyyteen.

Vehmersalmen kouluun mahtuisi lisää oppilaita ja muutkin kunnalliset palvelut kirjastoa myöten olisivat hyvät, vaikka valtion palveluiden puutteet ja taksiongelmat puhuttavatkin. Pahin pulma kasvulle lienee Puutossalmen puuttuva silta.

Mikäli Kuopio haluaa todella kehittää entisiä kuntakeskuksiaan ja kyliään, tulisi kehitettäville alueille laatia asemakaava ja palvelusuunnitelmat. Palveluille tulee taata käyttäjät pitkälle tulevaisuuteen.

Samalla pitää löytää uudenlaisia tapoja järjestää palvelut. Voisiko kyläkoulu olla palvelukeskus, joka palvelisi asukkaitaan aamusta myöhään iltaan?

Koulu sanana tulee kreikan kielen vapaa-aikaa tarkoittavasta sanasta. Siinä voisi olla hyvä näkökulma uusille kylätaloille: vapaa-ajankeskus, joka palvelisi niin lapsia ja nuoria kuin heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan kasvussa ja oppimisessa.

Toivottavasti tulevaisuuden kylät vetävät maailmalta myös maahanmuuttajia. Tarvitsemme uusia asukkaita kehittämään ja rakentamaan kaupunkiamme. Silloin tarvitsemme vastaan ottavaa asennetta, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

Kirjoittaja on Kuopion kaupungin palvelualuejohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Keski-ikäänliukuja

Isoja riskejä Iranin jaUSA:n uhittelussa

Kuopion seutu avautuu ruokamatkailulle

Ilmasto pysyy mielessä – Kunnatkaan eivät seuraa toimettomina sivusta

Grilli ei kuulu joukkoon

Eropiikki aina, kun Räsänen puhuu kirkosta

Yliopistojen todistusvalinta johtaa uusiin ongelmiin

Kannattaako metsien jatkuva kasvatus?

Väki keskittyy Kuopiossakin

Uusi nelivuotiskausi alkamassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.