Tunne itsesi

Euroopan sairas mies on tunnettu nimitys, jota käytetään taantumasta kärsivistä valtioista. Toisaalta sairas mies on Eurooppa itse: maanosa on menettänyt historiallisen asemansa talouskasvussa, tieteessä ja sotilaallisessa voimassa.

Näin kirjoittaa brittiläinen psykiatri ja esseisti Theodore Dalrymple tuoreessa kirjassaan The New Vichy Syndrome: Why European Intellectuals Surrender to Barbarism.

Utooppisen ajattelun kriitikkona Dalrymplen voi lukea laveasti ottaen kulttuurikonservatiivien leiriin - uhanalaisten toisinajattelijoiden lajiin siis. Yleiskatsauksia on helppo pilkata, koska ne ovat yleiskatsauksia, mutta ilman yleistyksiä meillä on vain välittömien vaikutelmien kaaos.

Euroopan historian käännekohtia olivat kaksi maailmansotaa, mutta etenkin jälkimmäinen, jonka seurauksena sotilaallinen maailmanherruus karkasi vanhalta mantereelta itään ja länteen. Nyt rinnalle ja ohi kirivät myös Kiina ja Intia.

Dalrymple kiinnittää huomiota siihen, ettei Eurooppa koskaan toipunut toisen maailmansodan traumasta. Kohtalona ei ole enää mahtipontinen kertarysäys vaan hiljainen hiipuminen elinvoimaisempien kulttuurien tieltä.

Eurooppa on pakonomaisesti takertunut historiansa synkimpiin vaiheisiin. Kieroutuneimman historiankäsityksen mukaan koko maanosan edeltävä historia oli johdantoa kaasukammioihin.

Dalrymple ei sentään viittaa Karl Popperiin, joka luki Platoninkin esi-fasistiksi, mutta helposti ajatellaan natsien jotenkin pilanneen esimerkiksi Schubertin tai Wagnerin taiteen. Silloin kuitenkin ajatellaan historiaa takaperoisesti.

Muissa suurissa maailmankulttuureissa vallitseva tunne ei ole häpeä omasta menneisyydestä tai saavutuksista, jotka ovat kuitenkin Euroopan kohdalla ilmeisiä. Esimerkiksi tiede kokonaisuudessaan on pohjimmiltaan Euroopan lahja ihmiskunnalle - tietenkin välineenä, jota voi käyttää myös pahaan.

Ajatellaan, että ylpeys omasta kulttuurista johtaa kulttuuri-imperialismiin ja kuuluisalle kaltevalle pinnalle, jonka toisessa päässä odottavat polttouunit.

Suomalainen viimeaikainen esimerkki voisi olla, että "maassa maan tavalla" on kulttuurisen sorron ilmaus eikä itsestään selvä vaatimus sopeutumisesta kulloisenkin maan lakeihin ja ihmisoikeuksien standardiin.

On eri asia vaatia oikeutetusti, ettemme koskaan saa unohtaa. Tästä on kuitenkin pitkä loikka Theodore Adornon toteamukseen, ettei runous ole mahdollista holokaustin jälkeen.

Frankfurtin koulun filosofit Adorno ja Max Horkheimer perustelivat Valistuksen dialektiikassa, kuinka epäonnistunut valistuksen projekti kantoi sisällään myöhemmän totalitarismin ja kansallissosialismin siemenet.

Tämä ei ollut mitä tahansa höpinää norsunluutorneista, kuten ei myöhempikään akateemisen älymystön kaikkien arvojen uudelleenarvioiminen.

Älymystön vaikutusvaltaa nykyiselle länsimaiselle maailmankuvalle ei kannata aliarvioida. Se on toki suodattunutta, mutta vuosikymmenten tihkumisen myötä oppi on uponnut perille, kun korkeakoulutus on ulotettu entistä laajempiin kansanryhmiin ja sen vaatimustasoa on laskettu.

Länsimaisen humanismin perusta on tänä päivänä aggressio valistuksen arvoja kohtaan ja ohjelmallinen tiedekriittisyys. Relativismista, kaiken suhteellisuudesta, on tullut uusi uskonto. Sen tunnustus kuuluu: "on kiellettyä kieltää" tai "on tuomittavaa tuomita".

Relativismi on ilmeinen johtopäätös sen jälkeen, kun havahdumme kulttuurien, uskomusten ja elämänmuotojen moninaisuuteen. Mutta tämän pitäisi olla vasta dialogin alku, ei päätepiste.

Monikulttuurisessa maailmassa vallitsee identiteettien epätasapaino. Länsimaiset itsensäkieltäjät joutuvat kohtaamaan islamilaisen kulttuurin, johon omien perustojen kyseenalaistaminen ei kuulu.

Delfoin temppeliin kaiverrettu kehotus "tunne itsesi" on länsimaisen filosofian, myös mainitun Platonin johtoajatuksia. Se tuntuu yhä tuoreemmalta ohjenuoralta arvojen ja näkemysten sekoittuessa.

Yhtenäiskulttuuriin emme voi palata - viime kädessä ajattelun vastuu on yksilöllä. Itsetuntemus on eri asia kuin itsekieltäymys. Se vaatii sen ajattelemista ja tunnistamista, mikä arvoissamme on säilyttämisen arvoista.

Kirjoittaja on ajankohtaistoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Savolaista small talkia

Talouskehitystä on seurattava herkeämättä

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Kuningas kävi vaatimattomassa studiossa, eikä musiikki ollut enää entisellään – silti Wiskari möyrii matona korvassa

Puoli Suomea liikkeellä

Kaivoslakia sopii muuttaa, mutta harkiten

Asuntovelallisella on nyt kissanpäivät

Ensimmäisen ja viimeisen välissä

Lapinlahden hieno perinne ansaitsee katsojien tuen

KHO:n katselmus Kuopiossa on paikallaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.