Tunnetut nimet Tartossa

<p> Olin syyslukukauden 1994 vaihto-opiskelijana Tartossa. Kaupunki oli tehokas paikka opiskella viron kieltä, sillä Suomen televisio ei ollut koskaan näkynyt siellä kuten Tallinnassa. Tartolaiset kaupanmyyjät eivät ymmärtäneet suomea eivätkä englantia, joten oli käytännön tarve saada kieli haltuun.</p><p>Syksy oli muuten sama, jolloin Estonia upposi. En nähnyt koskaan ensimmäistäkään uutiskuvaa tapauksesta, sillä opiskelija-asuntolassamme ei ollut televisiota. Sen sijaan kuulin kolkkoja radio-ohjelmia, joissa lueteltiin kadoksissa olevien ihmisten nimiä. Tarton naapuri V&ocirc;ru menetti koko kaupunginvaltuustonsa ja virkamiesjohtonsa. Yliopisto menetti erään tohtorinväitöstilaisuuteensa Tukholmaan matkustaneen kasvattinsa. Jokainen virolainen tunsi jonkun, joka menehtyi.</p><p><b>Tarton </b>perinteikkään yliopiston helmoissa selvisi pian, mitkä olivat kovimmat suomalaisnimet siellä päin. Ensimmäinen oli<b> Urho Kekkonen.</b></p><p>Tuo 110 vuotta sitten syntynyt Pielaveden poika puhui itsensä virolaisten sydämiin vuonna 1964. Valtiovierailullaan Tartossa Kekkonen piti puheen - viron kielellä. Neuvostovallan alla eläneelle ja Stalinin vainoja sieluissaan kantaneelle kansalle tuon eleen merkitystä ei rauhanpullaa syönyt suomalainen voinut edes käsittää.</p><p>Toinen mieluinen nimi tartolaiselle kieli- ja perinneväelle oli<b> Lauri Kettunen</b>. Hän oli "länsisuomalaisten kielten" professorina Tarton yliopistossa Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikaan 1920-luvulla. Kettunen hämmästytti tartolaisia tuomalla kaupunkiin potkurin ja liikkumalla talvisilla tutkimusmatkoillaan hiihtäen.</p><p><b>Juuri</b> tänä päivänä on kulunut 125 vuotta Lauri Kettusen syntymästä. Hän syntyi Joroisten Koskenhovissa. Kosken rannalla sijainneessa kodissaan poikanen oppi uimaan pian sen jälkeen, kun oli oppinut kävelemään. Hänen erityistehtäväkseen tuli suuren perheen pitäminen kalassa, ja Laurin kalastus- ja soututaidot kehittyivätkin erinomaisiksi.</p><p>Tulevan professorin isä<b> Paavo Kettunen</b> oli saanut Koskenhovin perinnöksi isältään Säyneisestä. Tällä sukunsa kotikylällä Lauri vieraili monet kerrat; ensimmäisen kerran poikasena kuomureen kyydissä ja aikamiehenä moottoripyörällä.</p><p>Uutteralle kenttätyön tekijälle moottoripyörä oli oiva menopeli, mutta se reistaili usein. Kun kielimies jälleen kerran joutui työntämään ajokkiaan pitkin Kuopion katuja ohi lääninvankilan, hän keksi: siellähän kiven sisässä istui murteen taitajia, joilla oli aikaa! Kettunen sai haastatteluluvan ja hankki vangeilta edustavan murreaineiston.</p><p>Uusilla paikkakunnilla hän kuitenkin useimmiten hakeutui vanhainkoteihin.</p><p><b>Suomen </b>murrekartat ovat tunnetuin yksittäinen seikka, josta Lauri Kettusen nimi on tuttu suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten ammattilaisille ja harrastajille.</p><p>Mikäli pieni mainoskatko sallitaan, kerrottakoon, että huomenna savolainen pienkustantamo Väärnin Pappila julkaisee teoksen <i>Südame sillad</i>. Se paljastaa professorin runolliset harrastukset sekä suuren rakkauden viron kieleen, maahan ja kansaan.</p><p>Palju &ocirc;nne, Joroiste ja Maarjamaa poisike!</p><p><i>Kirjoittaja on lapinlahtelainen tietokirjailija.</i> </p>

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.