Tunteet ja pelot ohjaavat kansalaisten mielipiteitä

Yle uutisten viikko sitten julkaiseman mielipidekyselyn tulos ei ollut yllätys: niukasti yli puolet suomalaista vastustaa maamme Nato-jäsenyyttä. Suurin piirtein samalla tasolla jäsenyyden vastustus on pysynyt jo pitkään. Yllättävää sen sijaan oli, että vielä suurempi osa on samaa mieltä siinä tapauksessa, että Ruotsi päättäisi hakea jäsenyyttä.

Tulosta on vaikea selittää. Arkijärki sanoo, että Suomessa Nato-jäsenyyden kannatus päinvastoin hiukan nousisi, jos Ruotsi olisi hakeutumassa mukaan sotilasliittoon. Voisi kuvitella, että Venäjää lukuun ottamatta kaikkien naapurimaidemme hakeutuminen Natoon kääntäisi jäsenyyden kannalle ainakin suuren osan niistä, jotka tällä hetkellä eivät osaa ottaa kantaa asiaan.

Yllättävä tulos saattaa osin selittyä tutkimusteknisillä seikoilla, mutta se kertoo myös asiasta, josta puolustusministeriön tiedotusjohtajan tehtävästä juuri eläkkeelle jäänyt Jyrki Iivonen kirjoittaa: ihmiset tekevät maanpuolustusta koskevia johtopäätöksiä edelleen tunteiden pohjalta (Helsingin Sanomat 20.6.).

Iivosen mukaan nykyistä, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää tuetaan, koska se toimi hyvin seitsemän vuosikymmentä sitten. Sotilaallista liittoutumista taas vastustetaan, koske emme aiemmin ole liittoutuneet.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli samaa mieltä Ylen TV1:n A-studion haastattelussa (17.6.). Niinistö luonnehti suomalaista Nato-keskustelua tunnepitoiseksi. Presidentin mukaan Natoa vastustetaan, koska osa pelkää Venäjää ja ”osa ei tykkää Amerikasta”.

Koska pelot ja muut tunteen ohjaavat yleistä mielipidettä, on turvallisuuspoliittisten peruslinjausten muuttaminen demokraattisessa yhteiskunnassa vaikeaa, vaikka muutokseen olisikin tarvetta. Itsestään enemmistön käsitykset eivät muutu. Ensimmäisenä mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa: on joko käännettävä kansan enemmistön pää vahvalla poliittisella johtajuudella tai tehtävä ratkaisuja, joiden perimmäisiä motiiveja kansalaiset eivät huomaa.

Ensimmäisestä vaihtoehdosta hyvä esimerkki on Neuvostoliiton kanssa sotien jälkeen tehty yya-sopimus, jota suomalaisten enemmistö ei halunnut, mutta jonka taakse poliitikkojen enemmistö siitä huolimatta taipui. Ilman presidentti Paasikiven ja muiden johtavien poliitikkojen vahvaa vääntämistä sopimusta ei olisi hyväksytty.

Toisella tavalla meneteltiin, kun Suomi jätti 1990-luvulla EU-jäsenhakemuksensa. EU-jäsenyyttä perusteltiin julkisesti sen taloudellisilla hyödyillä, vaikka presidentti Mauno Koivisto jälkikäteen kirjassaan paljasti, että kyse oli myös turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta.

Jo yli 20 vuotta sitten hautaan saatettu yya-sopimus kelpaa esimerkiksi myös siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa välttämättömyydestä osataan tehdä hyve, niin kuin Iivonen asian ilmaisee. Kansalaisten enemmistön kanta Nato-jäsenyyteen saattaisi muuttua, jos turvallisuuspoliittinen ympäristömme muuttuisi. Riski on, että silloin liittoutuminen on jo liian myöhäistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.