Tuntematon sota

Vein ystäväni kauppaan ostamaan matkamuistoja. Yksi heistä tutkaili ihastuneena pientä taloustavaraa, mutta katsoi sitten hintaa ja pisti tavaran vaitonaisena takaisin hyllyyn, koska neljä euroa oli hänelle liikaa.

”Minulla on niin monta, joille pitää viedä jotain”, hän selitti ja hymyili surumielisesti.

Seuraavana päivänä tiemme erkanivat Varkauden asemalla. Minä lähdin takaisin Heinävedelle, ja ystäväni aloittivat kahden päivän matkan kotiin Ukrainaan. Linja-autoa odotellessa seisoimme laiturilla vaitonaisina. Teki kipeää erota ystävistä, mutta erityisen pahalta tuntui lähettää heidät turvallisesta lintukodostamme maahan, jossa kaikki menee päin helvettiä.

Ukrainalaiset Ed, Vadim ja Oleksii olivat vierainamme kolme viikkoa. He olivat virallisesti kiertueella Mjortvye Grushi -yhtyeenä, mutta pääasiassa he nauttivat rauhasta, jota kotipuolessa ei ole.

Kolmen viikon aikana Ukrainan kriisi oli vahvasti läsnä. Kun äitini tarjosi ukrainalaisvieraille päivällistä, nämä olivat juuri kuulleet, että heidän kotikaupunkinsa Luhanskin lähellä sodittiin taas ja rintamalinja oli seitsemän kilometrin päässä Edin vanhempien kodista.

Ed kertoi, kuinka talon pihaan oli jo viime kesänä pudonnut kranaatti ja kuinka hän oli perheineen viettänyt kuusi viikkoa pommisuojassa.

Päivällisen jälkeen äiti näytti valokuvia. Vieraat katsoivat kuvia ihmisistä, joita eivät ollet koskaan tavanneet ja kuulivat pitkän selityksen kielellä, jota he eivät ymmärtäneet. Silti he selasivat valokuvia haltioituneina.

– Tämä on todella mielenkiintoista, koska tämä on perhehistoriaa. Minun valokuvani jäivät Luhanskiin. Toivottavasti saan ne joskus takaisin, Ed selitti.

Vaikka vietin kolme viikkoa fiksujen ukrainalaisystävieni kanssa, en voi sanoa tietäväni, mitä Ukrainassa tapahtuu. En tiedä, kuka on syyllinen kriisiin, eikä se edes kiinnosta, koska syyllinen selviää, kun sota loppuu ja häviäjästä tehdään syntipukki.

Kun juttelin Vadimin ja Edin kanssa, koimme kaikki, että tiedämme liian vähän. Yhdestä asiasta olimme yhtä mieltä: viattomat kärsivät.

Ukrainasta puhuttaessa minua vaivaa tunne, että moni etsii liian yksinkertaisia totuuksia monimutkaisiin kysymyksiin. Huomasin sen, kun selitin kyllästymiseen asti, etteivät ystäväni ole venäläismielisiä, vaan rauhaa toivovia venäjänkielisiä ukrainalaisia, joiden äidinkieli ei ole poliittinen valinta. Samoin Vadim väsyi muistuttamaan, että Ukrainan konfliktissa on muitakin osapuolia kuin Putin.

En juuri lue Ukraina-juttuja, enkä halua keskustella aiheesta ihmisten kanssa, jotka tietävät kaiken siltä pohjalta, mitä ovat lukeneet. Minulle kysymys ei nimittäin ole poliittinen, vaan aina kun Ukraina mainitaan, muistan ystäviäni, jotka kovasti toivon näkeväni vielä uudestaan.

Kirjoittaja on heinäveteläinen elokuvaohjaaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Hyvä vihollinen

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Eläkeläisköyhyyttä voisi torjua lääkekorvauksilla

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.