Tuottavuutta tarvitaan

Lamasta toipuvan julkisen talouden resurssit ovat niukat, mutta silti kansalaiset tarvitsevat hyviä palveluita. Tuottavuutta parantamalla samoilla resursseilla voidaan saada aikaan enemmän.

Tuottavuus on panoksen ja tuotoksen suhde. Esimerkiksi paperikone maksaa tykötarpeineen miljardi euroa. Sen pitää elinaikanaan tuottaa hintansa ja korkonsa takaisin, vieläpä voittoakin.

Siksi paperikoneen omistaja haluaa, että kone käy koko ajan. Minulle on kerrottu, että tyypillinen käyttöaste on yli 95 prosenttia ajasta. Mitä suurempi prosentti on, sitä enemmän koneeseen uhrattu panos ehtii tuottaa ja sitä parempi on siis tuottavuus.

Valtion rankka tuottavuusohjelma vähentää valtion henkilöstöä eli palveluihin käytettävää työpanosta. Se parantaa tuottavuutta ainoastaan siinä tapauksessa, että palvelut eivät samalla huonone. Tietenkin vähemmällä saa helposti aikaan vähemmän, mutta se ei riitä.

Tuottavuusohjelmaa tarvitaan toki. Yhteiskunta voisi kuitenkin kalastaa pieniä henkilöstösäästöjä isompaakin saalista ja ottaa oppia paperikoneen omistajalta.

Ajatellaanpa liikenteen väyläverkostoa, joka on valtion suurin omaisuuserä.

Maanteiden, ratojen ja muiden väylien kirjanpitoarvo on valtion taseessa kahdeksantoista miljardia euroa - jälleenhankinta-arvo on tietysti hyvin paljon enemmän. Väylien arvo on 93 prosenttia valtion käyttöomaisuudesta ja melkein puolet kaikesta valtion varallisuudesta, johon lasketaan myös valtion osuudet eri yhtiöistä.

Väyliä käytetään hyvin tehottomasti paperikoneeseen verraten. Esimerkiksi huippukallis moottoritie rakennetaan ruuhkahuippuja varten, mutta se autioituu kiiretuntien jälkeen.

Liikenne sujuisi välityskyvyltään huonommallakin tiellä, jos liikennevirta jakautuisi tasaisemmin. Ymmärrän toki, mikä ero on suurkaupungin tuloväylällä ja maaseudun yhteydellä, joka palvelee välttämätöntä yhteystarvetta silloinkin, kun sitä käyttää vain yksi auto tunnissa.

Yhteiskunta ei ota väylistä irti likikään kaikkea, mitä voisi. Ruuhkautuvaa tietä levennetään vaihtoehtoja pohtimatta.

Metsäyhtiö ei varmaankaan toimisi niin. Se ei pyörittäisi yhtä kallista konetta kaksitoista tuntia päivässä ja sitten kysynnän kasvaessa tilaisi uutta miljardin euron konetta sen viereen pyörimään toiset kaksitoista tuntia.

Liikennevirta jakautuisi väylälle tasaisemmin, jos yhteiskunnan elämää ja aikatauluja porrastettaisiin. Siksi esimerkiksi liukuvan työajan ja etätöiden suosiminen ovat myös liikennepolitiikkaa ja parantaisivat tuottavuutta.

Entä jos tien käyttö olisi yöllä ilmaista, mutta maksaisi päivällä muutaman sentin kilometriltä - juuri sen verran että aikataulusta riippumaton liikenne välttäisi ruuhka-aikoja?

Näillä ja muilla kysyntään vaikuttavilla toimilla tietä ei ehkä tarvitsisikaan leventää ja ruuhkien vähetessä säästyisi kaikkien aikaa. Ympäristölle ruuhkaton liikkuminen olisi ystävällisempi ja mitä ilmeisimmin liikkuminen olisi turvallisempaakin.

Tuore tapa ajatella voi olla parasta tuottavuustyötä.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Iskut kiirehtivät irtautumista fossiilisista polttoaineista

Uskon ja tieteiden maailmat

Jippii, muovia! – eli näin havaitsin kierrättämisessä piilevän maalaisjärjen

Martat ovat sivistäneet jo 120 vuotta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.