Turismi toisi töitä

Kirjoitan tätä pyörämatkalla Saksassa ja Ranskassa. Uteliaisuuttani ajoin matkan aluksi pari päivää pyöräilyn pääreitiksi nimettyä Tonavan vartta kohti Sveitsiä. Vastaan tuli yhtenä virtana pyöräilijöitä, jotka pakkausten koosta päätellen tekivät pitkää matkaa.

Kovin olivat vastaantulijat iäkkäitä. Nuoremmat eivät olleet pyöräilyä hylänneet, vaan olivat koulussa, opiskelemassa tai töissä. Lomat eivät olleet Saksassa vielä alkaneet.

Joka tapauksessa pyörämatkailu sopii myös ikäihmisille. Tätä helpottavat sähköavusteiset fillarit, joita oli todella paljon. Miksi ne eivät ole yleistyneet Suomessa?

Hotellini emäntä kertoi koko hotellin olevan riippuvainen pyörämatkailijoista.

Tonava on täällä lähellä alkulähteitään pieni ja kapea. Paikalliset eivät varmaan täysin oivaltaneet, mitä ilmaisulla Ajatusten Tonava aikanaan tarkoitettiin.

Joesta oli saatu patojen avulla paikoin ihan joen näköinen. Noissa noin kilometrin pituisissa altaissa oli paljon riemukkaita melojia paikallisen matkailuyrittäjän asiakkaina. Suomalaisena ihmettelin, kuinka vähästä ihminen voi iloita, kun ei paremmasta tiedä. Surkeat olivat olosuhteet melomiselle verrattuna siihen, mihin Suomessa on totuttu.

Viime aikoina moni on huolestuneena kysynyt, mistä saisi työtä suomalaisille. Sitä ei saa tavaran valmistuksesta, koska teollinen tuotanto automatisoituu nopeasti. Kaikki mikä voidaan tehdä pienellä työvoimalla, muuttuu kilpailun myötä myös halvaksi. Kuluttaja on tyytyväinen, mutta työtä automatisoituva valmistus ei tuota.

Työpaikat jakautuvat suunnilleen samassa suhteessa kuin kulutus. Tähän perussääntöön tuovat poikkeuksen työvoimakustannusten erilaisuus eri puolilla maailmaa sekä lyhytaikaiset voitot innovaatiosta, joiden ansiosta joku on vähän aikaa muita ratkaisevasti edellä – siis niin kuin Nokia kymmenen vuotta sitten.

Yhä enemmän kansalaiset panevat rahaa matkailuun, valtavan paljon enemmän kuin vaikkapa paperin ostamiseen. Tästä potista Suomen pitäisi tavoitella paljon suurempaa osaa ja sitä kautta paljon enemmän työpaikkoja.

Jotain meissä on vikana, jos me emme osaa myydä kanoottisafareja, kun jollain pieneen jokeen padotulla altaalla kauppa käy kuin siimaa.

Kanoottiturismi ei ole sitä, että vuokrataan kanootteja turisteille. Se on järjestettyjä melontaretkiä nuotiolla valmistettuine aterioineen. Ulkomaalainen ei uskalla lähteä ilman opasta vaeltamaan kanootin ja merikortin kanssa.

Suomalaisia kesämökkejäkin voisi vuokrata turisteille innokkaammin. Keskieurooppalainen turisti ei halua tehdä lomallaan työtä vaan lomailla. Ei siis hakata halkoja eikä tehdä ruokaa puuhellalla. Hän haluaa, että catering-palvelu tuo valmiin ruuan hänen eteensä. Onneksi on näin, koska työtä ja rahaa vaativa turisti tuo enemmän kuin omatoiminen.

Pyörämatkailijoilla on Euroopassa paikoin valtava merkitys. Varsinainen Tonavan pyörätie Itävallasta Mustallemerelle tuottaa sesonkiaikana päivittäin kymmeniä tuhansia yöpymisiä ja vastaavasti paljon nälkäisiä asiakkaita ravintoloille. Sen taloudellinen merkitys on niin suuri, että paikoin ei ole pystytty päättämään, kumpaa Tonavan rantaa reitti kulkee, kun molemmat rannat haluavat matkailijat itselleen.

Voisiko Suomi olla pyöräilymaa?

Aloitetaan heikkouksista. Meillä on pitkät etäisyydet. Ravintola ei ole ihan heti edessä, kun nälkä yllättää, eikä hotellia. Hotellimme ovat myös kalliita.

Liikennesääntömme voivat tuottaa ikävän ellei suorastaan hengenvaarallisen yllätyksen saksalaiselle pyöräilijälle. Saksassa monen maan tavoin on sääntö, ettei pyöräilijää saa ohittaa metriä lähempää. Tätä myös noudatetaan tunnollisesti. Iso rekka voi jäädä pitkäksi aikaa köröttelemään pyöräilijän perään.

Suomessa pyörän saa ohittaa niin läheltä kuin uskaltaa. Se on vaarallista, sillä pyöräilijä voi horjahtaa sivusuunnassa tuulenpuuskan vuoksi tai väistäessään kuoppaa tai kiveä. Jos on Saksassa tottunut ajamaan huolettomasti, Suomessa voi käydä huonosti, jos ei ymmärrä sääntöjen erilaisuutta. Jos taas ymmärtää, ajamisesta menee vapautunut nautinto.

Meillä on myös vahvuuksia, joita emme oikein ymmärrä. Vuosia sitten Pohjois-Ruotsissa pyöräillessäni juttelin hollantilaisen pyöräilijän kanssa. Tämä sanoi, ettei hän ole koskaan elämässään nähnyt tähtitaivasta tai kuullut hiljaisuutta.

Liikenteen valtava määrä kaikkialla häiritsee pyörämatkailijaa Keski-Euroopassa.

Heikkouksiemme takia Suomi ei sovi kaikille pyörämatkailijoille, mutta osakin riittäisi.

Suomi on erään kapean harrastajajoukon kohdemaa. Suosittua on polkea Keski-Euroopasta Baltian ja Suomen kautta Nordkapiin ja palata Norjan tai Ruotsin kautta takaisin. Kuulostaa kovaa kuntoa vaativalta, mutta kolme vuotta sitten tapasin Vilnassa eläkeläispariskunnan, joka oli tällä reitillä.

Pitkien etäisyyksien kannalta olennaista on keskittää pyöräturistit muutamalle, hyvin laaditulle reitille. Silloin reitillä voi olla tiheästi kahviloita, ravintoloita, pyöräkorjaamoja ja hotelleja.

Merkittyjä reittejä Suomessa kyllä on. Niitä on aivan liikaa. Siksi ne eivät synnytä pyöräilijöiden tarvitsemia palveluja.

Pyöräilyturismin joukossa on myös suuren lisäarvon tuotteita. Ajetaan isona ryhmänä oppaan kanssa keveillä maantiepyörillä ilman pakkauksia. Matkatavarat kulkevat matkanjärjestäjän pakettiautolla. Päivään sisältyy kaikenlaista näkemistä ja aktiviteettia ja sen kruunaa hyvin ansaittu illallinen kohtuullisaine ruokajuomineen. Joku voi pitää tätä elitistisenä, mutta työllistävää se ainakin on.

Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.