Turun seutu valitsee kirkolle puhemiehen

Kirkko uskoo ihmeisiin, mutta ei sentään mihin tahansa: kovin harvassa ovat ne, joiden mielestä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uuden arkkipiispan nimi on selvillä jo tänään. Se nimittäin edellyttäisi, että joku ehdolle asetetuista seitsemästä miehestä saisi yli puolet vaalin ensimmäisellä kierroksella annettavasta reilusta 1 200 äänestä. Lopullinen kisa käydäänkin vasta maaliskuun 11. päivänä, jolloin mittaa toisistaan ottavat kaksi tänään eniten ääniä saanutta.

Ehdokkaiden ja heidän tukiryhmiensä kampanjointi on sujunut päällisin puoli sivistyneesti. Ehdokkaat ovat kiertäneet maata ja keskustelleet varta vasten järjestetyissä vaalipaneeleissa. Tiedotusvälineissä he ovat vastanneet toimittajien kysymyksiin kieli keskellä suuta.

Suuria opillisia eroja ehdokkaiden välillä ei ole, vaikka onkin arvioitu, että Turun piispa Kari Mäkinen olisi ehdokkaista liberaalein ja professori Miikka Ruokanen konservatiivein, mitä nämä kaksi käsitettä sitten tarkoittavatkin.

Yksittäisistä asiakysymyksistä on eniten puhuttu samaa sukupuolta olevien parien suhteen siunaamisesta tai homoseksuaalien oikeudesta kirkon virkoihin. Toivottavasti nämä asiat eivät sentään ratkaise vaalia. Tavalliselle seurakuntalaiselle kirkko ja sen oppi eivät pelkisty seksuaalisuuteen liittyviin asioihin, vaikka ne elämässä tärkeitä ovatkin.

Niin kuin lähes kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa, kampanjoinnissa on myös raadollisempi puoli. Vaalissa äänioikeutetuille on kuiskuteltu asioita, joista ei ole rohjettu puhua julkisesti. On laskettu ehdokkaiden avioliittojen määriä, on mitattu kielitaitoa. Värittömyyden asteitakin on pohdittu. Yhtäkään ehdokkaista ei ole moitittu liian värikkääksi.

Arkkipiispa on kirkon hallinnollinen johtaja, mutta ennen kaikkea hän on kirkon arvojohtaja. Siksi arkkipiispaa valittaessa onkin hyvä keskustella myös ehdokkaiden karaktääreistä eli asiasta, jolle on vaikea löytää täsmälleen osuvaa suomenkielistä vastinetta; sanakirjojen tarjoamat luonne tai luonteenpiirteet eivät kata karaktäärin koko merkitystä. Keskustelu pitäisi kuitenkin käydä yhtä avoimesti kuin vaikkapa silloin, kun valitaan ihmisiä yhteiskunnallisesti tärkeisiin tehtäviin.

Arkkipiispa on ennen kaikkea luterilaisen kirkon puhemies, hengellinen johtaja, joka käyttää kirkon ääntä julkisuudessa. Hallinnollista valtaa yli muiden piispojen hänellä ei ole. Olisi perusteltua, että arkkipiispan valitsemiseen osallistuisi nykyistä enemmän koko kirkko. Nykyjärjestelmässä 70 prosenttia kaikkiaan 1 236 äänioikeutetutusta tulee Turun arkkihiippakunnasta ja vain 30 prosenttia muualta maasta.

Vuodesta 1998 lähtien arkkipiispan työtaakkaa on helpotettu valitsemalla arkkihiippakuntaan toinen piispa. Arkkipiispa on käytännössä vain Turun ja sen lähiympäristön eli kahden rovastikunnan piispa. Toinen piispa vastaa seitsemän rovastikunnan kaitsemisesta. Vaalijärjestelmää voisi kehittää niin, että arkkipiispan kaitsemilla rovastikunnilla oli jonkinlainen yliedustus muuhun maahan verrattuna, mutta muuten Turun arkkihiippakunnan määräävä asema vaalissa purettaisiin.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.