Tv-luvasta mediamaksuun

Televisiomaksu ei toimi enää digitaalimaailmassa, jossa julkista palvelua välitetään monesta tuutista. Maksulle on käynyt kuin kieltolaille, jonka rikkomisesta tuli hilpeää kansanhuvia.

Eduskuntapuolueista koottu työryhmä korvaisi televisiomaksun julkisen palvelun mediamaksulla, jota maksaisivat kaikki asuntokunnat. Työryhmää voi onnitella yksimielisestä ehdotuksesta vaikeassa asiassa.

Puhetta mediamaksusta on piisannut. Ei ihme, sillä kaikissa uudistuksissa joku häviää.

Julkista palvelua voi rahoittaa mainoksin, verovaroin tai käyttäjämaksuilla. Mainosrahoitus söisi kaupallisen median markkinat. Valtion talousarviorahoituksen työryhmä hylkäsi valtiontaloudellisista ja periaatesyistä. Sen käteen jäivät vain erilaiset maksut.

Maltillinen ehdotus pyrkii minimoimaan maksun haitat. Työryhmä linjasi vain maksun periaatteet, mutta ei valmistellut varsinaista lakia. Monta tärkeää asiaa jäi ratkaistavaksi, kun mediamaksusta kirjoitetaan varsinaiset pykälät.

Julkisen palvelun mediamaksu vapauttaisi maksun sidoksesta tiettyyn laitteeseen, mikä on uudistuksen vähimmäisvaatimus. Keskustelua näyttää herättävän se, että asuntokunnan maksu olisi sama sen koosta riippumatta. Yksin asuva maksaisi saman verran kuin monihenkinen perhe. Verotuksen progressiokaan ei purisi maksuun, ja köyhä maksaisi sitä yhtä paljon kuin rikas.

Uusi maksu olisi siis samanlainen kuin televisiomaksu tai monet muutkin kansalaisten tuntemat maksut. Eiväthän perhekoko tai tilaajan tulot vaikuta Savon Sanomienkaan tilausmaksuun.

Median porinasta huolimatta veronmaksajien enemmistö hyväksynee maksun, kun tieto siitä lisääntyy ja lain sisältö täsmentyy valmistelussa.

Uudistuksen varma voittaja olisi kunnon kansalainen, joka maksaa aina maksunsa kuuliaisesti. Näitä suomalaisista on sentään selvä enemmistö. Rehellisen kotitalouden maksurasitus kevenisi tuntuvasti, kun vapaamatkustus loppuisi.

Uusi maksu laskutettaisiin niiltäkin, jotka eivät nyt maksa televisiomaksua. Pinnareiden kurinpalautus nostattaa kritiikkiä, mutta on eri asia, pitääkö sitä kuunnella. Televisiottomiakin koteja on, mutta ei montakaan, jossa ei lainkaan kuluteta julkista palvelua kuten Yleisradion radio- tai verkkopalveluita.

Sitä paitsi kansalaiset kustantavat veroillaan muitakin palveluita, joita eivät itse käytä. Jatkovalmistelussa varmistuu, onko mediamaksu sitten maksu vai vero. Tätä oikeusoppineiden teoretisoimaa eroa maksaja tuskin näkee.

Kukaan ei jäisi kaipaamaan televisiomaksua. Jotkut ovat kuitenkin pettyneitä, kun se korvataan uudella maksulla. On niitäkin, jotka vastustavat Yleisradion julkista rahoitusta ylipäänsä. Mediamaksun kritiikissä on paljon tätä ainesta ja saa tietysti ollakin.

Kansallisen kulttuurilaitoksen ylläpito julkisin varoin ei ole mikään luonnonvakio, vaan vapaan maan poliittinen valinta. Harvinaisen selkeä parlamentaarinen enemmistö on kuitenkin kannattanut vahvaa Yleisradiota aina 1920-luvulta alkaen, eikä tuo konsensus nytkään näytä säröilevän.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.