Työelämä tutuksi

Maaliskuun yhteishaussa yli 60 000 peruskoulun päättöluokkalaista tekee jälleen oman tulevaisuutensa kannalta merkittävän päätöksen. Onko seuraava askel ammatillinen koulutus vai lukio? Myöhemmin keväällä noin 30 000 uutta ylioppilasta toteaa, että menipä se kolme vuotta nopeasti. Ammatinvalinta on edessä, ja liian moni tekee ratkaisunsa puutteellisin pohjatiedoin.

Työelämän asiat ovat tänä päivänä monissa keskusteluissa vahvasti esillä. Samaan aikaan puhutaan niin työttömyydestä kuin työvoimapulastakin. Puhutaan työurien pidentämisestä ja pelotellaan nuoria eläkeiän karkaamisella. Puhutaan työelämän vaatimusten kasvamisesta ja huonosta työviihtyvyydestä.

Tässä informaation ristiaallokossa nuoren pitäisi löytää oma alansa, opiskella nopeasti ja siirtyä pikavauhtia tuottavan työn tekijäksi. Kaiken taustalla on lisäksi kokonaisuutta viimeisen vuoden aikana hämmentänyt taloudellinen taantuma, jonka seurauksena kaikki on vaikuttanut entistäkin vaikeammalta.

On olemassa tiettyjä faktoja. Suomen väki vanhenee ja väestöllinen huoltosuhde muuttuu. Yhä pienempi osa väestöstä huolehtii koko ajan kasvavasta eläkeikäisten määrästä. Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja elävät ennusteiden mukaan pitkän ja terveen elämän. Samanaikaisesti huomattavasti pienemmät ikäluokat tulevat työikäisiksi, kiinnittyvät huonosti työelämään ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyvät.

Ongelma on siis selvä ja kaikkien ymmärrettävissä. Tällä hetkellä suurinta vääntöä käydään kuitenkin siitä, kuinka pitkään yli 60-vuotiaiden pitäisi osallistua työelämään.

Omalle alalle Liian vähälle huomiolle on mielestäni jäänyt ihmisen työuran alkutaipale. Mahdollisimman nopealla työelämään kiinnittymisellä saadaan yhtä lailla pidennettyä työuria.

Työelämään siirtyminen ei kuitenkaan saisi olla pelkkä itseisarvo. Tärkeää olisi nimenomaan löytää nuorelle sellainen työ ja ala, jonka hän tuntisi omakseen. Näin myös työviihtyvyys olisi parempi ja työura todennäköisesti pidempi.

Tällä hetkellä tilanne ei näin ole. Työelämään siirrytään verrattain myöhään, ja mikä huolestuttavinta, siellä ei myöskään viihdytä. Tämä johtaa huonoon kiinnittymiseen, minkä heijastumina ovat kasvaneet nuorisotyöttömyys sekä syrjäytymistilastot.

Nopeampaan työelämään siirtymiseen on olemassa monenlaisia keinoja. Teknisenä keinona on esimerkiksi nopeammat valmistumisajat, joihin pyritään erityisesti korkeakouluopintojen ohjausta lisäämällä. Nopeilla toimenpiteillä ei kuitenkaan puututa ongelman ytimeen.

Nuoren ja työelämän tulisi olla lähempänä toisiaan. Jos kuitenkin lähes puolet 15-21 vuotiaista nuorista pitää työelämää pelottavana, kuten maaliskuussa 2009 teetetty Nuorten arvot ja elämä -tutkimus osoitti, ei tämä tavoite toteudu.

Koulun suuri rooli Parhaat lähtökohdat onnistuneeseen ammatinvalintaan antaa pitkäaikainen yhteistyö koulujen ja työelämän välillä. Tämä takaa myös sen, että nuorella on mahdollisimman realistinen kuva työelämästä ja sen vaatimuksista.

Kokemusperäisen tiedon merkitys on usein ratkaiseva, kun ihminen tekee päätöksiä elämässään. Pelkkien mielikuvien varassa toimiminen on arveluttavaa.

Perinteinen yhteistyömuoto on työelämään tutustumisen jakso (TET). Pääasiassa yläkouluikäisille järjestettävä TET toimii hyvänä kontaktina nuoren ja työelämän välillä edellyttäen, että TET-paikan valinnassa on käytetty harkintaa.

Peruskoulun päättöluokkalaisen kannattaakin käyttää TET-jaksonsa järkevästi. Kahden viikon tutustumisen aikana on nuoren mahdollista testata käytännössä omia suunnitelmiaan. Jos nuori toisaalta toteaa sopivansa huonosti kaavailemalleen alalle, on sekin hänen tulevaisuutensa kannalta hyödyllinen tieto.

Perinteisesti peruskouluissa ja lukioissa ammatinvalintaan liittyvät toimet on mielletty melko puhtaasti opinto-ohjaajan tehtäväksi. Jos työelämäyhteistyö halutaan osaksi koulun arkea, on siitä tehtävä koko koulun yhteinen asia.

Opettajia ja rehtoreita kannustetaankin nyt lähtemään omille TET-jaksoille. Näiden jaksojen tavoitteena on perehdyttää opettaja mahdollisimman hyvin työelämän vaatimuksiin. Opettajan TET-paikka pyritään valitsemaan siten, että hän saisi sieltä arvokasta tietoa oman oppiaineensa ja työelämän yhteydestä.

Näitä tietoja opettaja pystyy hyödyntämään opetuksessaan ja ennen muuta siirtämään niitä eteenpäin omille oppilailleen. Kun opettaja päivittää säännöllisesti omia tietojaan, huolehtii hän samalla omalta osaltaan oppilaiden ohjauksesta. Käytännön läheisin esimerkein on opettajan myös helpompi motivoida oppilas opiskelemaan.

Työelämäyhteistyön tulisi siis olla pitkäjänteistä, jotta se parhaiten tukisi nuorten ammatinvalintaa. Opettaja voi hyödyntää omia kontaktejaan työelämään monin eri tavoin. Työelämän edustaja voi esimerkiksi vierailla oppitunnilla ja kertoa oppilaille omasta alastaan.

120 000 kesätöihin Nuorten kanssa tehtävällä yhteistyöllä on suuri merkitys myös työnantajien kannalta. Oman alan tunnetuksi tekeminen ja esillä olo nuorten parissa on tehokas keino varmistaa osaavan työvoiman saanti myös tulevaisuudessa.

Koulujen harjoittaman työelämäyhteistyön lisäksi kesätöillä on merkittävä vaikutus nuoren uravalintaan. Elinkeinoelämän keskusliitossa EK:ssa onkin ymmärretty asian tärkeys ja asetettu tavoitteeksi 120 000 nuoren palkkaaminen kesätöihin.

Tavoite on kova ja sen toteuttamiseksi Taloudellinen tiedotustoimisto (TAT) järjestää valtakunnallisen kesätyökampanjan vuoden 2010 alussa. Kampanjasta tiedotetaan yrityksille, minkä lisäksi palkataan nuoria, jotka kartoittavat alueittensa kesätyömahdollisuuksia ja ottavat yhteyttä paikallisiin yrityksiin.

Kesätyöt ovat siis TET-jaksojen ohella merkittävässä asemassa nuoren tehdessä tulevaisuuttaan koskevia ratkaisuja.

Pelko ja ennakkoluulot syntyvät useimmiten tietämättömyydestä. Työelämäasiat eivät ole tässä suhteessa poikkeus.

Kirjoittaja toimii Taloudellisen tiedotustoimiston Itä-Suomen alueyhteyshenkilönä. Taloudellinen tiedotustoimisto vastaa elinkeinoelämän koulutus- ja uravalintoja tukevasta viestinnästä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.