Työllistä opiskelua

Olen jo pitemmän aikaa pohdiskellut ja ihmetellyt Suomen valtion käytäntöä rokottaa opiskelujen ohessa töitä tekevää nuorta.

Homma menee käytännössä niin, että valtio on suuressa viisaudessaan päättänyt vuosittaiset tulorajat, joiden perusteella opiskelijat saavat hankkia tietyn summan rahaa, jotta he ovat edelleen oikeutettuja opintotukeen. Jos sitten sattuu käymään niin huonosti, että tienaakin hiukan tulorajojen yli, joutuu pulittamaan takaisin KELA:n maksamaa opintotukea.

Koska en ole vielä itse korkeakouluopiskelija (vaan minipalkattu varusmies), en tiennyt tulorajoista tai takaisinperinnästä juurikaan mitään. Aihe on tosin ensi syksyä ajatellen hyvin kiinnostava, joten päätin ottaa asiasta selvää.

Kansaneläkelaitoksen internet-sivuilla on suhteellisen helposti käytettävä tulolaskuri, jolla voi laskea vapaan tulon eli sen, kuinka paljon voi ansaita ilman, että opintotukea peritään takaisin.

Käytin esimerkissäni normaalia yliopisto-opiskelija Tomia, joka aloittaa koulun syyskuussa ja lopettaa toukokuussa. Näin ollen tukikuukausia kertyy yhdeksän ja tuettomia kuukausia kolme.

Kelan periaatteen mukaisesti jokaista tukikuukautta kohti vapaan tulon (ts. työstä hankitun rahan) määrä saa olla 660 euroa. Tomi saa siis hankkia joka kuukausi opintotuen lisäksi 660 euroa.

Onneksi sentään tuettomina kuukausina, yleisimmin kesällä, saa hankkia 1970 euroa, jolloin koko vuoden vapaa tulo saa olla enintään 11 850 euroa. Kun tähän lisätään opintotuki, joka on enintään 460,61 euroa, Tomin bruttotulot ovat vuositasolla maksimissaan 15 995 euroa ja 49 senttiä!

Samaisilla Internet-sivuilla voi myös laskea takaisinperittävän määrän tulorajan ylittyessä.

Otetaanpa esimerkiksi jälleen Tomi, joka on löytänyt hyvän kesätyöpaikan.

Työpaikasta kysytään, haluaako Tomi jatkaa työsuhdetta vielä syksylläkin ja tehdä vaikkapa iltatöitä ja viikonloppuja. Tomi on sen verran rahanahne ja suostuu, vaikka tietää joutuvansa maksamaan opintotukeaan takaisin.

Jos ajatellaan, että Tomi hankkii kesän ja syksyn aikana sen verran paljon, että koko vuoden tulot ovat 16 890, Tomi joutuu maksamaan takaisin 2 120 euroa! Mielestäni se on kohtuuttoman paljon!

Edellä kuvattu esimerkki on kuvitteellinen, mutta silti realistinen. Vaikka Tomi onkin opiskelija, eikä pysty tekemään täysipäiväistä työtä, olisi hänellä silti oltava mahdollisuus tehdä työtä ilman, että siitä rangaistaisiin tukien takaisinmaksulla.

Joku on perustellut tulorajoja sillä, että opiskelut saattaisivat kärsiä työn teon vuoksi. En kuitenkaan usko, että näin kävisi, sillä korkeakouluopiskelijat eivät ole niin tyhmiä, etteivät tietäisi omia rajojaan.

Tulorajoista voi löytää myös positiivisen puolen.

Nimittäin sen, että hallitus korotti niitä tämän vuoden alusta. Korotus on toki hieno asia, mutta turhan pieni, sillä edelleenkin opiskelijan kuukausitulo voi maksimissaan olla hieman reilut 1100 euroa (opintotuki mukaan lukien).

Sillä sitä sitten pitää pärjätä vaikkapa Helsingin keskustassa, jossa pelkästään asunnon vuokraan saattaa upota suurempi summa kuin, mitä itse opintotuki on...

Kirjoittaja on siilinjärveläinen varusmies.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.