Työn ytimessä

Kirjailija Heikki Turusen teksteistä koostunut, ohjaamani ja tuottamani Maan syli -monologi päätti Pohjois-Savon kiertueensa viime viikonloppuna. Näyttelijä Timoi Munnen kanssa olemme kiertueen jälkeen hyvin tyytyväisiä kokonaisuuden onnistumiseen. Yleisöt kylätaloilla ja muissa maaseudun kokoontumispaikoissa eivät olleet suuren suuria, mutta vastaanotto oli sitäkin lämpimämpi ja tunnelma kaikin puolin erinomainen.

Sekä Maan sylin viime syksyinen Pohjois-Karjalan kiertue että juuri päättynyt Pohjois-Savon kiertue ovat saaneet minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kiertävää teatteria ja muuta esittävää tai osallistavaa taidetta pitäisi viedä entistä enemmän juuri maaseudulle; sinne missä tarjontaa on vähän tai ollenkaan.

Maaseutua esiintyvien taiteilijoiden työkenttänä puoltavat monet asiat. Ensinnäkin nuorisoseurantalot, kylätuvat, maamiesseurantalot, erämajat ym. kokoontumistilat ovat fyysisiltä puitteiltaan soveltuvia, mutta laajemmin hyödyntämättömiä esityspaikkoja pienimuotoisille tuotannoille. Ne ovat usein tunnelmaltaan intiimejä, akustiikaltaan loistavia, valmiita löytämättömiä teattereita, Timoi Munnea siteeraten.

Useimmat niistä ovat saaneet mm. Suomen kotiseutuliiton tai leader-yhdistysten tukea, jonka turvin paikat on saatu asianmukaiseen kuntoon sisävessoineen kaikkineen.

Kaikista tärkein tekijä kyläkiertueiden onnistumisessa on kuitenkin maaseudulla toimivien yhdistysten valmius ja innostus ottaa vierailevia esiintyjiä vastaan. Kokemusteni mukaan yhteistyö esityksen tuottavan tahon ja paikallisen järjestäjän välillä on sujunut aina erinomaisen hyvin.

Paras onnistumisen kokemus syntyy silloin, kun vastaanottava yhteisö sitoutuu vierailuesityksen järjestelyihin ja tekee siitä omalla toiminnallaan esityksen sisältöä laajemman kylätapahtuman.

Minulle on usein tullut sellainen tunne, että kylillä vierailevan esiintyjäryhmän rooli on ikään kuin vain vähän tökkäistä ja siinä samassa maaseudulla majaileva suuri suomalainen yhteisöllisyys herää kukoistukseensa. Meininki on mukavaa ja mutkatonta, raja-aidat esiintyjien ja yleisön välillä hälvenevät, ympärillä näkyy nauravasilmäistä porukkaa ja kuuluu iloista puheensorinaa.

Tällaisessa tilanteessa ollaan mielestäni siellä teatterin ytimessä, syvällä suomalaisessa iltamahengessä, olemattomien luokkaerojen maailmassa, esityksen ja ympäröivän maailman rikkaassa vuorovaikutuksessa.

Historiallisesti tarkastellen suomalaisen teatterin juuret ovat maaseutukiertueissa ja niille juurille nykypäivän esittävän taiteen ammattilaistenkin pitäisi entistä enemmän palata. Kun vain saataisiin taiteen julkisista rahoista päättävät tahotkin tämä tärkeä asia uskomaan.

Kirjoittaja on Maarianvaaran kesä­teatterin ja Ohjelmapajan toiminnanjohtaja

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.