USA hakee uutta suuntaa

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat aina olleet suuri jännitysnäytelmä, jonka vaiheita on tarkalla silmällä seurattu kaikkialla maailmassa. Tällä kerralla pelissä on tavallista enemmän. Amerikkalainen yhteiskunta on suurten muutosten edessä. Sen tietävät niin äänestäjät kuin ehdokkaatkin.

Muutenkin vaaliasetelma on historiallinen. Ensimmäisen kerran 80 vuoteen sen paremmin istuva presidentti kuin varapresidenttikään ei ole kilvassa mukana. Kenttä on avoin ja se näkyy kampanjoinnin kiivautena ja huikeina vaalibudjetteina.

Myös ehdokasasetelma viestii uuden etsimistä ja muutosta. Ensimmäisen kerran on todellinen mahdollisuus siihen, että Yhdysvaltain johtoon nousee nainen tai mustaihoinen. Lisäksi loppusuoralle ylsi ehdokas, joka oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni. Vaikka Mitt Romney joutui luopumaan itse ehdokaskisasta, hänen nimensä tulee olemaan vahvasti mukana republikaanien varapresidenttiehdokasta nimettäessä.

Kilpailu republikaanien ehdokkaasta on asiallisesti päättynyt. Veteraanipoliitikko John McCain hävisi vuoden 2000 esivaaleissa täpärästi George W. Bushille, mutta nyt hän nousee monien yllätykseksi voittajaksi. Vielä viime vuoden lopulla McCain oli suurissa vaikeuksissa ja monet ennustivat hänen joutuvan luopumaan koko kisasta.

Itsepäinen veteraani

John McCain tunnetaan ennen kaikkea Vietnamin sodan veteraanina, joka vietti viisi ja puoli vuotta sotavankeudessa

Poliittisesti hän on ollut hyvin itsenäinen ja itsepäinen. McCain vastusti Bushin hallinnon verolinjauksia ja hän teki kongressissa ensimmäisen lakialoitteen ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Huhutaan jopa, että viime presidentinvaaleissa demokraattien ehdokas John Kerry olisi pyytänyt häntä varapresidenttiehdokkaakseen.

McCainin suurimpia rasitteita ovat korkea ikä ja suhde Irakin sotaan. Bushin hallintoa Irak-asiassa tukenut McCain voi joutua linjansa kanssa vaikeuksiin itse vaalissa. Juuri tällä hetkellä Irakin sota on jäänyt taka-alalle tilanteen rauhoituttua, mutta tilanne voi hyvin nopeasti muuttua.

Demokraattien puolella ehdokaskamppailu jatkuu äärimmäisen tasaisena Hillary Clintonin ja Barack Obaman kesken. Vaikka Obama on viimeisten esivaalivoittojensa jälkeen päässyt hivenen niskan päälle, hänellä on vielä pitkä tie ehdokkuuteen. Clintonilla on vahva asema puoluekoneistossa ja se tekee hänestä vaikean vastustajan edessä olevissa ratkaisevissa osavaltioäänestyksissä.

Ilmapiiri on muuttumassa

Obaman nousu varteenotettavaksi ehdokkaaksi kertoo suuresta muutoksesta amerikkalaisessa poliittisessa ilmapiirissä. Kymmenen vuotta sitten olisi ollut täysin mahdoton ajatus, että mustaihoinen voisi nousta Valkoiseen taloon. Nyt se ei enää ole sitä.

Monien mielestä käänne on seurausta vuoden 2001 terrorihyökkäyksestä. Se purki valkoisen väestön kielteisiä asenteita ja ennakkoluuloja afrikkalais-amerikkalaisia kohtaan. Ilmapiiri on muuttunut ja sen näkee myös Obaman kannattajajoukossa.

Suomalaisesta näkökulmasta näyttäisi luonnolliselta, että Hillary Clinton on valkoisen väestön ja hyvin toimeentulevien amerikkalaisten ehdokas. Barack Obaman taas kuvittelisi keräävän kannatusta helpoimmin afrikkalais-amerikkalaisten ja köyhien keskuudessa.

Todellisuudessa asetelma on ollut päinvastainen. Mustaihoinen väestö suhtautui pitkään epäillen Obamaan, ja Clinton oli selvästi suositumpi. Tilanne on kääntynyt vasta aivan viime viikkoina.

Sitä vastoin köyhimpien amerikkalaisten tuki on yhä Clinonin puolella. Hän saa pienituloisten äänestäjien joukossa selvästi enemmän kannatusta kuin Obama.

Olin Harvardin yliopistossa helmikuun alussa ja seurasin siellä supertiistain vaalivalvojaisia. Sekä opiskelijoiden että opettajien ehdoton suosikki oli Obama. Jos Massachusettsin osavaltion tulos olisi ratkennut tämän eliittiyliopiston mielipiteiden mukaan, Obama olisi voittanut kirkkaasti.

Clintonin suosio tavallisen kansan keskuudessa oli kuitenkin niin suuri, että hän voitti selkein numeroin Obaman, kun osavaltion kaikki äänet oli laskettu.

Obama synnytti kansanliikkeen

Jos nyt pitäisi ennustaa, Obamasta tulee demokraattien ehdokas. Hän on onnistunut synnyttämään kansanliikkeen, jonka pysäyttäminen tulee olemaan Clintonille ja hänen kannattajilleen vaikeaa. Äänestäjien ohella myös media on innostunut siitä uudistumisen mahdollisuudesta, jonka Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi avaisi.

Menossa on Obama-ilmiö. Se ei osoita hiipumisen vaan voimistumisen merkkejä. Mutta niin kuin ilmiöistä tiedämme, ne nousevat ja taantuvat hämmästyttävällä nopeudella.

Demokraateille tilanne on piinallinen. Obamalla näyttäisi nyt olevan vahva myötätuuli takanaan. Hänen pudottamisensa ehdokkuudesta synnyttäisi valtavan pettymyksen ja se ymmärrettäisiin historiallisen mahdollisuuden tuhlaamisena.

Toisaalta vaaleihin on niin pitkä aika, että republikaanit voivat kääntää tilanteen hyvinkin edukseen. Obamaan sisältyy enemmän arvaamattomuutta kuin Clintoniin.

Vaikka mielipidemittaukset arvioivat Obaman voittavan McCainin varsinaisessa vaalissa, ero on niin pieni, että asetelma voi kääntyä marraskuuhun mennessä millaiseksi tahansa. Itse asiassa luulen, että se ehtii kääntyä vielä moneen kertaan.

Kansakunta haluaa uuden keulakuvan

Kävipä esivaalien loppunäytöksessä miten tahansa, selvää on, että Amerikka ottaa marraskuun vaalien tuloksena uuden suunnan. Kansakunta haluaa itselleen uuden keulakuvan, presidentin, josta se voi olla ylpeä.

Edessä on ilman muuta myös mahdollisuus Yhdysvaltain suhteiden parantamiselle niin eurooppalaisten kuin muunkin maailman kanssa.

Se ei kuitenkaan ole vaalien pääteema. Tärkeimmäksi asiaksi on ehdottomasti nousemassa talous. Rahoituskriisi ja heikentyneet talousluvut ovat synnyttäneet taantuman, jopa suoranaisen laman pelon.

Ongelma on hankalasti ratkaistavissa. Etenkin viime vuosina, mutta yleisemminkin viime vuosikymmeninä Yhdysvaltain talouden veturi on ollut kulutus. Sitä on ruokittu milloin verokevennyksillä, milloin korkojen laskulla.

Kuluttajat ovat uskollisesti hoitaneet tehtävänsä ja velkaantuneet. Niin on tehnyt koko kansantalous, joka pyörii hyvin vain siksi, että muu maailma rahoittaa sitä.

Nyt tuo tie on kuljettu loppuun. Säästämisasteen on pakko nousta ja se on myrkkyä lyhyen aikavälin kasvunäkymille. Odotettavissa on heiluntaa ja epävarmuutta muuallakin kuin presidenttiehdokkaiden kannatusluvuissa.

Kirjoittaja on Sitran ylijohtaja, joka on viettänyt viime viikot Yhdysvalloissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Zelenskyn voitto avaa uusia näköaloja

On aika puhua kasvien geenieditoinnista

Euroopan unioni ei ole jäsenvaltioilleen tavaratalo

Olemme tähtipölyä, lensimme Kuuhun

Mätäkuun juttuja

Puheenjohtajan valinta ei yksin pelasta keskustaa

Rajat ovat ylittyneet

Vanha auto on tarkan talouden perusta

Perämeren lohia tappava outo tauti huolestuttaa

Turvakudelmaa on joskus vaikea hahmottaa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.