Ufotaulukeskustelua

Taulut tulivat kuin tyhjästä.

"Hei, olen tv-taulu, näet minut sisääntuloväy…" Enempää ei ehtinyt kirkkaasta pläjäyksestä lukea. Valotaulut laskeutuivat tien varsille kuin ufot ja alkoivat levittää loistavaa ilosanomaansa autoilijoille, jalankulkijoille ja tienvarsitalojen asukkaille.

Alkoi yleisönosastokeskustelu, kun ufot olivat jo housussa. Nyt se on jo vähän laantunut, joten ehkä tauluja myyvän puolen edustaja oli oikeassa. Hän kertoi Oulussa valittelun kestäneen puolisen vuotta, sitten ihmiset kuulemma tauluihin tottuivat (eli väsyivät valittamaan).

Meillä runsasta, negatiivista palautetta on hieman toppuuteltu tekniseltä puolelta, että "voi niitä valomääriä koettaa himmentää". Ehkä puoli vuotta riittää meilläkin väsytykseen.

Miksi Kuopiossa keskustellaan asioista vasta, kun ufot laskeutuvat?

Missä on ideoiden käsittely kuntalaisten kanssa etukäteen? Esimerkiksi valotaulukeskustelua ei aiemmin näkynyt, en ainakaan huomannut.

Huomatahan olisi toki pitänyt. Jospa vain yrittäjätahoilta kysyttiin, löytyisikö tähän leikkiin kellään kiinnostusta (saataisiin vähän tienestiä kaupungille ja sitä enemmän ufotaulufirmalle): "Hei, kiinnostaisiko teitä mainostaa ohikiitävissä autoissa istuville kansalaisille jotain niin tosi tosi ytimekästä, että joku viestinne ehkä ehtisi huomatakin?"

Päättämisen kulttuuri näkyy juuri tällaisissa asioissa.

Se näkyy taivaalta tipahtelevissa säästöpäätöksissä, uusien johtovirkojen perustamisessa, tilakeskuksen yksipuolisissa vuokrankorotusilmoituksissa (rahaa kaupungin taskusta toiseen), kaikessa siinä, mistä ei yhteisesti puhuta.

Ylhäältä vaan säädetään. Ei ole juuri vaalejakaan tulossa, että olisi niitä sellaisia edustajasi-tavattavissa-kahvilassa.

Kuopion kokoinen, kompakti suurkaupunki olisi oikein hyvä foorumi reilulle ajatustenvaihdolle, jota ei mielellään tarvitsisi vain tapaisteni kellokkaiden olla tyrkkimässä liikkeelle. Fiksua juttua kuulee työyhteisöissä ja kuppiloissa paljon, mutta se ei kulje yläkerran korviin tai sitä ei haluta kuunnella.

Tai ehkä ei osata. Johto etääntyy helposti ympäröivästä arjesta, koska ei enää itse sitä juuri ehdi elää.

Johtaminen on raskasta, sen ymmärtää. Ensimmäinen helpotuksen sääntö olisikin osata delegoida. Siihen kuuluu jo vuorovaikutuksen siemen, kuuntelulle avautuminen. Avoin, keskusteleva Kuopio voisi olla niitä positiivisia viestejä, joita niin nyt kaivataan vaikka Hesarissa näkymään.

Ufotaulut ne yrittävät keskustella hupsuine teksteineen ohiajajien kanssa. Vaaroja siitä syntyy. "Hei, olen tv-taulu, näet min - krash!"

Vuoden pakollinen vaihdokas tervehtii myös valheellisen iloisesti.

"Hei, olen energialamppu, kestän tosi pitk - poks!". Se lensi tänne puolivalmiina ajatuksena Brysselistä, josta tiputellaan etäisiä ufodirektiivejä.

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.