Ukrainan sirpaleet

Uutisointi Ukrainan konfliktista on ollut sirpaleista ja asenteellista. Epäluotettavan tiedonvälityksen keskellä oli virvoittavaa keskustella Pietarissa Novaja gazetan toimittajan kanssa.

Novaja gazeta on yksi Venäjän viimeisimmistä riippumattomista sanomalehdistä. Saman kokemuksen tarjosi ortodoksisen Simeon ja Hanna -verkkolehden artikkeli, jonka oli kirjoittanut Peter Saramo.

Väkivaltaisuudet Ukrainassa alkoivat viime talvena, kun presidentti Viktor Janukovitsh kieltäytyi allekirjoittamasta assosiaatiosopimusta EU:n kanssa. Mielenosoitusten taustalla on kuitenkin syvempi tyytymättömyys korruptoituneeseen hallintoon.

Muutos on näennäinen: syksyksi aiotut parlamenttivaalit peruttiin, vain presidentti vaihtui. Vastavalittu Petro Poroshenko on entinen ministeri ja upporikas oligarkki.

Saramo haastaa pohtimaan Venäjän toimia rationaalisiksi. Venäjä pelkää tulevansa saarretuksi tai joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi. Onko tämä aiheellista vai ei, on toinen juttu, mutta tilanteeseen varautuminen on rationaalista. Naton jatkuva laajeneminen itään päin on Venäjälle uhka.

Krimillä sijaitseva Sevastopolin laivastoasema on keskeinen osa Venäjän Mustanmeren puolustusta. Sillä on merkitystä myös Välimeren suuntaan. Novaja gazetan toimittaja painottikin, että Sevastopol on Venäjän Krimin toimien ratkaiseva motiivi. Voisiko ajatella, että Putin hallintoineen toimi kuten mikä tahansa suurvalta?

Suomi on osa EU:n ulkopolitiikkaa, joka on ollut varsin taitamatonta. Ukraina on laitettu valitsemaan idän ja lännen välillä sen sijaan, että olisi soviteltu Venäjän kanssa voimassa olevat kauppasopimukset yhteen uusien EU-sopimusten kanssa.

Saramo toteaa artikkelissaan, että on tavatonta, että EU:n ulkosuhdevastaava, yksi komissaari ja useita länsimaiden johtajia kävi Maidanilla vaatimassa Ukrainan hallituksen eroa; saman hallituksen, jonka kanssa EU silloin kävi neuvotteluja.

EU:n sanktioilla tuskin saadaan Venäjää polvilleen, ne iskevät lähinnä talousvaikeuksissa kamppaileviin EU-maihin, erityisesti Suomeen, jolle kauppa Venäjän kanssa on tärkeää. Sen sijaan Venäjällä on lisääntynyt rasismi ja kansallismielinen uho (myös Ukrainan länsi- ja itäosissa on dokumentoitu juutalaisiin ja synagogiin kohdistuneita vihanilmauksia). Länsi torjutaan.

Putinin kannatus on kivunnut 86 prosenttiin ja vielä kaksi vuotta sitten voimissaan ollut oppositio on säpäleinä. Viimeinenkin vapaa lehdistö kuristuu, muun muassa Novaja gazetan tilit on jäädytetty. Mielipiteenvapaus on jo selvästi kaventunut, sensuuri ja itsesensuuri iskevät yhä useampaan kirjaan, lehtiartikkeliin ja teatterikappaleeseen.

Nyt olisikin aika boikotoinnin sijasta lisätä kanssakäymistä venäläisten kanssa ja alkaa harjoittaa myös omaa, viisaampaa ulkopolitiikkaa.

Kirjoittaja on Into Kustantamon toimitusjohtaja ja kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.