Ulkoistamisen ihanuus ja kurjuus

Ulkoistamisesta on tullut eräs julkisen sektorin muoti-ilmiöistä. Useimmiten sillä haetaan kustannussäästöjä.

Ulkoistaminen, kuten julkisten toimintojen yhtiöittäminenkin käynnistyivät Suomessa laajamittaisesti laman jälkimainingeissa 1990-luvulla. Terveyskeskuksissa viikonloppupäivystyksiä on hoidettu jo 1970-luvulta alkaen keikkapäivystäjillä. Laajemmin ulkoistaminen tuli terveydenhuoltoon vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Päivystystoiminta on eräs tyypillisimmistä ulkoistamisen muodoista. Perusterveydenhuollossa myös työterveyshuolto on monin paikoin siirtynyt yksityisille yrityksille. Samoin sosiaalihuollossa on paljon yksityisiä toimijoita.

Julkinen sektori nikottelee yksityisen sektorin paisuessa. Rääkkylän tapausta pidetään ääriesimerkkinä kunnan ulkoistettua lähes koko sosiaali- ja terveydenhuoltonsa.

Myös perustuslakiasiantuntijat ovat olleet ilmiöstä huolissaan. Eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen on eräs uuden hallituksen painopisteistä. Julkisten palvelujen laajamittainen ulkoistamisen pelätään jakavan kansaa entistä enemmän kahtia.

Vaikea arvioida Ulkoistamisen todellisia hyötyjä voi olla vaikea arvioida. Hyödyt tulevat siitä, että toiminta on taloudellisempaa tai kustannustehokkaampaa ja laadukkaampaa kuin oma toiminta. Ulkoistamisen alkuvaiheessa syntyy usein kuitenkin lisäkustannuksia, joita ei ole osattu arvioida.

Myös palvelujen laatu voi kärsiä. Terveydenhuollossa tämä voi merkitä pitempiä odotusaikoja esimerkiksi päivystyspoliklinikalla, useampia lähetteitä erikoissairaanhoitoon tai potilaan pompottamista tutkimuksesta toiseen. Jos keikkalääkäri ei esimerkiksi tunne paikallisia olosuhteita tai toimintatapoja, voi syntyä tarpeetonta viivettä ennen lopullista hoitoratkaisua.

Myös erikoissairaanhoidossa on turvauduttu palvelujen ostamiseen yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Lisäksi käytössä ovat palvelusetelit, joilla halukas voi hakea palvelunsa yksityiseltä puolelta.

Parhaimmillaan toiminta voi olla laadukkaampaa, joustavampaa ja asiakaslähtöisempää kuin aikaisemmin. Ulkoistaminen edellyttää aina rakenteellisen muutoksen ohella toimintatapojen uudistamista. Suomessa tehdyt yhtiöittämisratkaisut terveydenhuollossa ovat varsin tuoreita, eikä niiden merkitystä voida vielä luotettavasti arvioida.

Yliopistoissa vaikeaa Mutta ulkoistamiseen liittyy omat riskinsä ja ongelmansa. Yliopistoissa ulkoistettiin muutama vuosi sitten ennen valtiokonsernista irtautumista henkilöstö- ja taloushallintoa. Haettiin kustannussäästöjä. Uudessa toimintamallissa on esiintynyt myös ongelmia. Yliopistojen henkilöstö on kokenut toimintojen jäykistymisen, byrokratian lisääntymisen ja palvelujen etääntymisen hankalana.

Myös sähköiset järjestelmät, joita on otettu käyttöön, ovat osoittautuneet jäykiksi. Tapaamani oululainen professori kertoi turhautuneena, että häneltä kuluu jopa kaksi työviikkoa enemmän aikaa pelkästään uusien usein sähköisten järjestelmien tuomien lisätöiden hoitamiseen talous- ja henkilöstöhallinnossa. Käytetäänkö enää professorin työaikaa oikeaan tarkoitukseen?

Yliopistot eivät ole tavallisia työnantajia. Ulkopuolinen rahoitus on mittavaa, ja moni tutkija on tavallaan oma kustannuspaikkansa yliopistossa vastaten mahdollisesti paitsi omasta rahoituksestaan jopa parin kymmenen tutkijan ja muun henkilökunnan rahoituksen riittävyydestä.

Kun 30-40 prosentille yliopiston henkilöstöstä rahoitus tulee ulkopuolisista lähteistä, on selvää, että ongelmia voi esiintyä. Vuoden aikana ulkopuolisella rahoituksella olevilla saattaa olla useita eri projekteja, joista vuosittainen palkka koostuu. Pitää myös huomioida loma-ajat ja niihin liittyvät palkkaratkaisut.

Tärkeää onkin, että yritys, jolle toiminnot on ulkoistettu, tuntee riittävän hyvin sen toimintaympäristön, johon palveluja tuotetaan. Ja asiakasta on myös syytä kuunnella. Yliopistoissa on koettu myös onnistumisia, kun ulkoistamisen myötä ulkoistettujen toimintojen laatu on parantunut ja kustannukset alenneet.

Arkisia kokemuksia Helsingin Sanomat käsitteli parisen viikkoa sitten laajasti Finnairin ja Helsingin lentoaseman ongelmia. Siellähän toimintoja on ulkoistettu oikein olan takaa. Useimmilla paljon matkustavista on kokemuksia siitä, kun homma ei "skulaa" edes Helsingin lentoasemalla.

Palasin heinäkuun alussa tutkimuskokouksesta Roomasta ryhmämme kanssa. Lento lähti noin tunnin myöhässä johtuen "Helsingin pään ongelmista" eli lentorajoituksista. Arvelin, että mahdollisesti syynä olivat lennonjohdon ongelmat.

Kone saapui myöhässä, mutta jatkolento Kuopioon olisi ollut mahdollinen, jos matkustajien poistuminen koneesta olisi sujunut normaalisti. Poistumisputkea ei kuitenkaan saatu ajoissa paikalle.

Tästä ei enää vastaa Finnair, mutta ihmettelimme, miksei tieto siitä, että koneessa on lukuisia jatkolennoille kiirehtiviä, ollut kiirinyt putken toiminnasta vastaavalle firmalle. Kun putki lopulta saatiin paikalleen, juoksimme Kuopion portille todetaksemme, että portti suljettiin nenämme edestä.

Menimme jatkolentoja järjestävälle tiskille, johon jonotimme tunnin. Kysyimme tässä vaiheessa myös automahdollisuutta Kuopioon. Automahdollisuus piti käydä tiedustelemassa erikseen vastaantuloaulasta. Käsittääkseni eri firma hoiti tätä toimintaa, eikä autoa luvattu.

Saimme Kuopion yölennolle liput, ja menimme uudelleen turvatarkastuksen läpi. Kävimme syömässä lentoasemalla yksityisessä ravintolassa. Odotimme Finnairin yölentoa Finnairin odotustiloissa, joita hoiti ulkopuolinen yritys.

Saavuimme lopulta seitsemän tunnin matkan pidentymisen jälkeen Kuopioon.

Asioimme käsittääkseni Helsinki-Vantaan lentoasemalla seitsemän eri yrityksen kanssa. En tiedä, mitä niille kymmenille Aasiaan matkustaville kävi, jotka myös hermoilivat putken viivettä. Juoksuksi he pistivät uusimpaan ja kauimmaiseen terminaaliin.

Kun palveluja uudistetaan, koko palveluketjun tulee toimia. Oikean käden tulee tietää, mitä vasen käsi tekee; onpa sitten kyse terveydenhuollosta, yliopistojen talous- ja henkilöstöhallinnosta tai Suomen eräästä näkyvimmistä käyntikorteista, Helsinki-Vantaa lentoasemasta.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston professori Kuopion kampukselta.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Varaus ei takaa menestystä

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.