Ulkopoliitikon pitää osata myös talouden kieli

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön järjestämä seminaari ulkopolitiikasta Naantalin Kultarannassa tulee todella tarpeeseen. Maailma on muuttunut hyvin monimutkaiseksi.

Ulkopoliitikot ovat hämmennyksissä, kun entiset diplomatian toimintamallit ja ulkopoliittiset liturgiat ovat menettäneet merkitystään, kun maailmanvallasta on alettu taistella talouselämän säännöin ja keinoin. Vastaavasti elinkeinoelämän edustajat ovat yhtä lailla ihmeissään, kun heidän osaamistaan kysytään kammareista, joihin ei aikaisemmin ollut asiaa kuin kenties vienninedistämismatkojen suunnittelun yhteydessä.

Talous on ulkopolitiikkaa ja ulkopolitiikka on taloutta. Toimintaympyröiden kaaret eivät leikkaa toisiaan enää satunnaisesti kuin ennen vaan ympyrät ovat yhä enemmän päällekkäin. Yhtä kaikki kyse on edelleen voimapolitiikasta.

Europarlamentaarikko Sampo Terho (ps.) huomautti maanantaina, miten EU:lla on taipumus päättää asioista poliittisten ja aatteellisten intressien perusteella. Terhon kritiikki osui huonosti maaliinsa, sillä euromaiden julkisten talouksien kriisiydyttyä talousnäkökulma on vallannut alaa laajasti EU:ssa.

Sunnuntaina presidentti Niinistö kiteytti omassa puheenvuorossaan osuvasti tilanteen muuttumisen: aikaisemmin nuijaa heiluttaneista Euroopan valtioista on tullut se alusta, johon nuijaa kopautetaan.

Ulkopolitiikkaa puhuttiin viikonloppuna myös Hämeenlinnan Aulangolla, minne kokoontuivat Pohjoismaiden ja Afrikan ulkoministerit. Puheena olivat pohjoismainen hyvinvointivaltio, osallistava talouskasvu ja Afrikan konfliktit.

Ajan hermolla sielläkin, sillä Afrikka on seuraava koko maailmantalouden kasvun moottori.

Suomen pitäisi päästä mukaan kehittämään Afrikan maiden koulutusjärjestelmää, teollisuutta ja infrastruktuuria. Panostukset yhteistyöhön eivät välttämättä tuo tulosta seuraavalla kvartaalilla, vaan vasta vuosien ja kenties vuosikymmenten kuluttua. Kuten Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sanoi: voi olla, että maailmassa ei jatkossa ole vain sitä yhtä pöytää. Suomen pitäisi päästä päättämään, miten uusia pöytiä rakennetaan.

Paasikiven-Kekkosen linja sopi ulkopolitiikan linjanaruksi vuosikymmenten ajan, mutta naapurissa ei ole enää Neuvostoliittoa, eikä nyky-Venäjää ole syytä pitää uhkana perinteisessä mielessä. Laajan turvallisuuden käsite on syrjäyttänyt entiset doktriinit. Käsite on niin laaja, että sen alle mahtuvat sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus että sotilaallinen turvallisuus.

Viime viikkoina on nähty, että talouden ja ulkopolitiikan toimintakenttien yhdentyessä myös tiedusteluorganisaatioille on syntynyt uusi tilanne.

Sähköiset tietoverkot tarjoavat tilaisuuden selvittää paitsi ulkopolitiikan asioita myös talouselämän salaisuuksia ja joskus jopa samaan aikaan kuten kävi Lontoossa vuonna 2009. Britannia urkki G20-maiden osanottajien viestintää–kokoustavoitteidensa edistämiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.