Unionin johtokaksikko lämmittää suhdettaan

Saksan ja Ranskan rakkaudessa on ollut runsaasti ryppyjä viime kuukausina, kun sosialistihallituksen avokätiset ministerit ovat ripittäneet Pariisissa kilvan Berliinin kristillisdemokraattista rautarouvaa, Euroopan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi noussutta liittokansleri Angela Merkeliä tämän saksalaisesta pihiydestä.

Viime viikon lopulla liittokansleri Merkel ja presidentti Francois Hollande yrittivät korjata, mitä oli korjattavissa viilenneissä suhteissa. Muodollisesti kaksikko esiintyi tapaamisen jälkeen hyvinkin yksituumaisena, koska heillä ei ole oikeastaan muuta mahdollisuuttakaan. Näin siksi, että Saksan ja Ranskan avoin välirikko halvaannuttaisi koko EU:n, ja sitä ei tietysti kumpikaan osapuoli halua.

Unionia on kyllä yritetty yhdistää kahdella merkittävällä henkilövalinnalla. Belgialainen Herman van Rompuy on saanut johtaakseen eräänlaisena ”EU:n presidenttinä” Euroopan neuvostoa, kun taas englantilainen lady Catherine Ashton on antanut kasvot unionin ulkopolitiikalle. Tulokset eivät ole olleet aivan sitä, mitä jäsenmaiden valtionpäämiehet aikanaan toivoivat.

Van Rompuy on toki halunnut nostaa virkansa ja itsensä profiilia lähinnä mukailemalla Saksan ja Ranskan kulloisenkin johdon kantoja. Hyvällä yrityksellä on kuitenkin ollut myös hajottava vaikutus, kun EU-komission puheenjohtaja, portugalilainen Jose Manuel Barroso on tuntenut jäävänsä sivuun ylimmästä päätöksenteosta. Aivan viime aikoina Barroso on käynyt vastaiskuun ja tarjonnut esimerkiksi talouspolitiikassa lempeämpiä ratkaisuja kuin mitä EU:ssa on nyt Saksan johdolla tehty.

Myös lady Ashton lienee yrittänyt parhaansa EU:n ulkopolitiikan johtavana muotoilijana. Englannin hallitus ja kansa ovat EU-kielteisyydellään syöneet englantilaisen ”korkean edustajan” uskottavuutta. Lady on jäänyt täten hyvin etäiseksi muille eurooppalaisille ja muulle maailmalle.

Pitkittyvä talous- tai velkakriisi nostattaa EU-vastaisuutta yleisemminkin jäsenmaissa. Karu tosiasia on silti, että juuri talouskriisin vuoksi unionia on kehitettävä liittovaltion suuntaan ainakin budjettipolitiikassa.

Presidentin ja ulkosuhteiden hoitajan lisäksi vahvat jäsenmaat kaavailevat nyt EU:lle kolmatta näkyvää johtohahmoa, joka patistaisi jäsenmaita nykyistä huomattavasti tiukempaan taloudenhoitoon. Suomalainen Olli Rehn on nyt kantanut talouskomissaarina ja EU-komission varapuheenjohtajana päävastuuta velkakriisistä, mutta yksittäisenä komissaarina hänen valtuutensa ovat vielä varsin rajalliset.

Jäsenmaiden talouspolitiikan lähentäminen herättää väistämättä vastarintaa ja antaa erinomaisia eväitä ensi kevään eurovaaleissa ehdokkaille, jotka ovat ottaneet elämäntehtäväkseen unionin pienenä pitämisen tai ellei peräti alasajon.

Jatkuva mollaus ei kuitenkaan edistä millään lailla eurooppalaisten menestystä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Mallia pitäisi rohjeta ottaa Yhdysvalloista, jonka talous on alkanut kasvaa taas kohisten ja jossa uusia työpaikkoja syntyy ennätysvauhtia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.