Urheilun sankareita

10. heinäkuuta on merkattu kultaisin kirjaimin suomalaisen yleisurheilun historiankirjoihin. Huomenna tulee kuluneeksi päivälleen 102 vuotta siitä, kun Hannes Kolehmainen voitti kultaa Tukholman olympialaisten 5 000 metrillä. Paavo Nurmen Pariisin olympialaisissa reilun tunnin sisällä voittamista 1 500 ja 5 000 metrin juoksuista tulee puolestaan kuluneeksi tasan 90 vuotta.

Kolehmaisen, Nurmen ja kumppaneiden pitkien matkojen juoksuja muistellaan vieläkin. Näin vuosikymmeniä myöhemmin tuntuu hurjalta ajatella, millainen menestyskone Suomi on aikoinaan ollut juuri pitkien matkojen juoksussa.

Adolf Hitlerin on kerrottu tuhahtaneen vuoden 1936 Berliinin olympialaisten aikaan, että tummaihoisille pitäisi omat kisat, koska nämä hallitsivat niin suvereenisti pikamatkoja. Vastapallona oli heitetty, että omat kisat pitäisi olla sitten myös suomalaisilla, nämä kun ovat niin ylivoimaisia pitkillä matkoilla.

Urotekojen syntyaikaan kultamitaleilla on ollut eittämättä suuri vaikutus nuoren Suomen itsetuntoon.

Tosin väittäisin, että jos Sandra Eriksson repäisee elokuun 17. päivä Letzigrundin stadionilla Zürichissä 3 000 metrin estejuoksun Euroopan mestariksi, tuntuisi sekin melkoisen hyvältä, vaikka itsenäinen Suomi lähestyy jo kovaa vauhtia sadan vuoden ikää.

Kansallistunne on niin sanotusti hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun nuoressa maassa näytetään urheilusaavutusten välityksellä muulle maailmalle mihin kyetään, voivat kansalaiset ylpeinä ajatella: ”Olemme yhtä hyviä kuin muutkin”.

Siinä vaiheessa, kun ajatusmaailma muuttuu ”Olemme parempia kuin muut” -tyyliseksi, ollaan vaarallisilla vesillä.

Meneillään olevissa jalkapallon MM-kisoissa on ainakin tähän mennessä onneksi vältytty suuremmilta hulinoinneilta. Kisojen alkuvaiheessa paikallisella poliisilla oli kuitenkin pelkona, että vahvan kansallistunteen argentiinalaiset ”ultrafanit” ottaisivat rajusti yhteen englantilaisten jalkapalloturistien kanssa.

Argentiinassa ei vieläkään ole unohdettu briteille vuonna 1982 hävittyä Falklandin sotaa, joten ”syy” nujakointiin olisi ollut jo valmiina.

Latinalaisen Amerikan Barra Brava -ryhmät, jotka vastaavat suunnilleen eurooppalaisia Ultras-kannattajaryhmiä, mielletään maailman väkivaltaisimpiin kuuluviin faniporukoihin.

Yksin Argentiinassa Barra Brava -ryhmittymien on epäilty syyllistyneen ainakin 120 jalkapalloon liittyviin kuolemiin viimeisen 20 vuoden aikana.

Ihan niin suuria tunteita urheilun ei tarvitsisi herättää.

Loppukuriositeettina pitää mainita historian hämäristä löytynyt yksityiskohta olympiavoittajan kohtaamasta kunniasta.

Hannes Kolehmaisen on myöhemmin ilakoitu juosseen Suomen maailmankartalle, mutta ei hänelläkään sentään ihan silkkaa glooriaa ollut Tukholman olympialaisten jälkeen, vaikka kotiin palatessa junanvaunu oli Kuopioon tultaessa miehen omien sanojen mukaan ”puolillaan kukkia”.

Ylen Elävästä arkistosta löytyvän videopätkän mukaan kisojen aikaan joukkueen johtoon kuulunut Gösta Wasenius oli ottanut Kolehmaisen hieman sivuun muusta Suomen joukkueesta ja sujauttanut hänelle 50 kruunun setelin. Wasenius oli kuitenkin vannottanut, ettei tämä kertoisi asiasta kenellekään, sillä minimaalinenkin palkkio soti tiukasti valvottuja amatöörisääntöjä vastaan.

Nykyisellään Suomen Olympiakomitea palkitsee olympiakultamitalin voittaneen urheilijan 15 000 eurolla.

Ajat ovat muuttuneet.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tutkinnot nurkkaan

Omistamista syytä vähentää

Myös opettajien kiusaamiseen puututtava heti

Kestävyysvaje on yhä ankarampi uhka

Ukraina ortodoksian riitakapulana

Suomalainen kompastuu merkkiin

Markkinahäiriöistä tulossa autokaupan uusi normaali

Ammattikouluille kuuluu hyvääkin

Levottomia aikoja

Pakkopiikki voi tulla vielä eteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.