Usko ja järki kuuluvat yhteen

Länsimaisessa kulttuurissa elää yhä sitkeästi myytti kristinuskon ja tieteen välisestä konfliktista. Tämän niin sanotun sodankäynti-myytin mukaan uskonnolliset vakaumukset ja tieteelliset teoriat ovat yhteen sovittamattomia, kilpailevia maailmanselityksiä. Molemmat janoavat toistensa kuolemaa.

Sodankäynti-myytin kannattajia löytyy lähinnä Amerikasta, uskonnollisten ja ateististen fundamentalistien joukosta.

Jälkimmäiselle on sukua toimittaja Tuomas Enbusken väite, että ”tieteellinen pasifismi” perustuu tieteelliseen päättelyyn, kun taas uskonnollinen pasifismi ”paimentolaisheimojen sienipäissään kirjoittamaan epäloogiseen myyttikokoelmaan”, siis hölynpölyyn (Helsingin Sanomat, Nyt-liite 10.5.2013).

Nokkelan retoriikan alta paljastuu heppoista argumentointia. Enbusken ajatus tieteellisestä pasifismista on alkeellinen kategoriavirhe: tieteellinen metodi on tehokas tiedon hankkimisen keino, mutta pasifismin kaltaisiin vakaumusasioihin se antaa yhtä paljon vastauksia kuin Aku Ankka karjanjalostukseen.

Mielemme on täynnä arvoja, uskomuksia ja vakaumuksia, jotka ovat välttämättömiä ja järkeviä, mutta joita ei voi eikä tarvitse todistaa tieteellisesti.

Sodankäynti-myytti sai alkunsa 1800-luvun loppupuolella John William Draperin ja Andrew Dickinson Whiten kirjoista. He uskoivat, että tiede tulisi evoluution lakien mukaisesti syrjäyttämään nopeasti kristinuskon.

Whiten hyökkäyksen takana oli raadollisiakin syitä: hän oli saamassa nimitystä rehtoriksi yliopistoon, jonka perustamista eräät tunnustukselliset yliopistot karsastivat.

Nykyisin sodankäynti-myyttiä julistaa etologi Richard Dawkins. Esimerkkinä kristinuskon tiedevihamielisyydestä hän käyttää Martti Lutherin tokaisua: ”Järki on tuhottava kaikista kristityistä.”

Dawkinsin kannalta on noloa, että Luther ei ole koskaan sanonut näin hölmöä. Päinvastoin. Yliopiston professorina Luther ylisti järkeä yhdeksi Jumalan suurimmista lahjoista 14.1.1536 pitämässään disputaatiossa: ”Tämän maailman asioista tärkein, korkein ja paras asia on järki. Se on jotakin jumalallista.”

Järki oli Lutherille kaikkien tieteiden äiti, vaikka sillä ei taivaaseen pääsekään. Toisaalta Luther ymmärsi järjen rajoitukset paljon selvemmin kuin naiviin tiedeuskovaisuuteen langennut Dawkins.

Nykyisin sodankäynti-myytin terävimpiä kriitikoita maailmalla on englantilainen luonnontieteilijä-teologi, professori Alister E. McGrath.

Teologiassa hän merkitsee samaa kuin Lionel Messi jalkapallossa tai Usain Bolt yleisurheilussa. Kuopiolaisia hemmotellaan, sillä McGrath saapuu tänään Kuopioon ja pitää perjantaina esitelmän Kuopion kirkkopäivillä kristinuskon ja järjen suhteesta.

McGrath on poikkeuksellisen avoimesti kertonut omasta kehityksestään tiedemiehenä ja totuuden etsijänä. Luonnontieteistä intohimoisesti kiinnostuneena hän väitteli tohtoriksi molekylaarisesta biokemiasta 1977 kuulussa Oxfordin yliopistossa.

Sukupolvensa tavoin hän uskoi marxilaisuuteen, piti kristinuskoa lapsellisena taikauskona ja omaksui kritiikittömästi käsityksen tieteen ja uskonnon välisestä sotatilasta.

Perehtyminen tieteenfilosofiaan kuitenkin särki tämän mustavalkoisen asetelman ja paljasti sen dogmaattisuuden. Parhaimpien tieteellisten perinteiden mukaisesti McGrath joutui tarkistamaan käsityksiään sekä tieteestä että kristinuskosta. Hän alkoi opiskella teologiaa ja liittyi anglikaanikirkkoon.

Nykyisin häntä pidetään yhtenä maailman johtavista uskonnonfilosofeista. Hänessä yhdistyy piinkova luonnontieteilijä, oppinut teologi ja aito hengenmies.

McGrath hylkää sekä uskonnollisen että ateistisen fundamentalismin. Molemmat sortuvat kategoriavirheeseen. Uskonnollinen fundamentalismi pitää Raamattua virheellisesti luonnontieteen oppikirjana. Ateistinen fundamentalismi puolestaan pitää uskontoa jonkinlaisena epäonnistuneena luonnontieteellisenä teoriana ja rakentaa tieteestä korvikeuskonnon.

McGrath pitää sodankäynti-myyttiä virheellisenä ja vanhentuneena. Historiallisesti kristinuskon ja luonnontieteiden välillä on valinnut vuoropuhelu. McGrath suhtautuu luonnontieteiden mahdollisuuksiin erittäin positiivisesti ja suosittelee, että teologian tulee tarvittaessa korjata tulkintojaan luonnontieteiden pohjalta.

Toisaalta hän torjuu naiivin tieteisuskon. Ei ole olemassa yhtä kiistatonta ja varmaa totuuden alkupistettä. Tieteessäkin joudutaan turvautumaan uskomuksiin.

Sama aineisto voi saada vastakkaisia tulkintoja. Nykykäsityksen mukaan joudumme erehtymättömän tai ”todistetun” tiedon sijasta usein tyytymään todennäköisyyksiin ja parhaisiin mahdollisiin selityksiin.

Tiede on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi hankkia tietoa, mutta sillä on myös rajansa. Elämän alkuperää, tarkoitusta, oikeaa, väärää ja päämäärää koskevat perimmäiset kysymykset ovat järkeviä, mutta mikroskooppi ja kaukoputki eivät anna niihin mitään vastausta.

Myös intuitio, järki, kokemus ja traditio ovat mielekkäitä tietämisen lähteitä. Filosofi Ludwig Wittgensteinin kerrotaan kärjistäneen: ”Vaikka saisimme vastaukset kaikkiin tieteellisiin kysymyksiin, elämämme syvimpiä kysymyksiä ei olisi vielä edes sivuttu.”

Usko ja järki ovat kumppaneita. Molempia tarvitaan. Kahdella silmällä näkee tarkemmin ja syvemmin.

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Olemme tähtipölyä, lensimme Kuuhun

Mätäkuun juttuja

Puheenjohtajan valinta ei yksin pelasta keskustaa

Rajat ovat ylittyneet

Vanha auto on tarkan talouden perusta

Perämeren lohia tappava outo tauti huolestuttaa

Turvakudelmaa on joskus vaikea hahmottaa

Sitä saa, mitä tilaa

Savolaista small talkia

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.