Usko ja lihasoppa

Luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo arvostelee Facebook-postauksessaan mediaa. Uskontojournalismin taso ei kansliapäällikön mielestä ole kovin korkea.

Suviseuroilta ja herättäjäjuhlilta osataan uutisoida talkootunnit ja lihasopan määrä, mutta siihen se jääkin. Keskitalo arvioi, että kymmenien tuhansien ihmisten uskonnollisilta kesäjuhlilta etsimä ”hengellinen todellisuus” on medialle ylivoimainen tehtävä.

Keskitalo kärjistää, mutta oikeilla jäljillä hän on. Uskontoihin erikoistuneita toimittajia ei suomalaisista tiedotusvälineistä enää löydy. Uskonnosta kirjoittavat toimittajat, joista kaikki eivät ole osallistuneet koulussa uskontotunneille.

Useimmat tietävät, miksi kristityt viettävät pääsiäistä ja joulua. Helatorstai ja helluntai ovat monelle jo vähän hämärämpiä juhlia.

Nuori toimittaja saattaa aivan vilpittömästi kysyä paavin esikuntaan kuuluvalta monsignorilta, kuinka monta lasta tällä on.

Millä tavalla uskontoja mediassa pitäisi käsitellä?

Kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt haluavat, että heidän viestinsä läpäisevät toimituksen muuttumattomina. Jos näin ei käy, toimittajat arvioidaan ammattitaidottomiksi. Vaihtoehtoinen selitys on, että media vääristelee ja hakee vain epäkohtia.

Niin sanotun maallisen median toiminnan yksi lähtökohta on kuitenkin kriittisyys. Toimittajat eivät voi päästää puolueiden, yritysten tai uskonnollisten yhteisöjen viestejä läpi raakana, vaan ne on toimitettava.

On suhteutettava ja kyseenalaistettava.

Jokainen ammattitoimittaja herää viimeistään siinä vaiheessa, kun lukee, että kirkon tai uskonnollisen yhteisön viestinnän tarkoituksena on luoda myönteistä julkisuuskuvaa. Samaan tähtäävät kaupallisten yritystenkin markkinointiosastot.

Ymmärrettävää on, että kirkot ja muut uskonnolliset yhteisöt ovat huolissaan suomalaisen uskontojournalismin tasosta. Niin sanottu suuri yleisö ja myös suurin osa ainakin kahden kansankirkkomme jäsenistä saa tietonsa kirkon asioista maallisesta mediasta.

Suurten sanomalehtien sekä radio- ja televisioyhtiöiden kannattaisi arvioida uudelleen uskontojournalismiin erikoistuneiden toimittajien tarvetta. Uskontojen merkitys maailmassa on kasvanut, ei suinkaan vähentynyt.

Uskonnoista halutaan lukea. Uskontoa käsittelevät uutiset herättävät usein vilkasta julkista keskustelua.

Päinvastoin kuin yleensä luullaan, uskontoja käsittelevien juttujen määrä suomalaisessa mediassa ei kuitenkaan ole paljonkaan vähentynyt. Laatuun pitäisi kuitenkin panostaa.

Tutkimusten mukaan valtamedia ei myöskään suhtaudu kirkkoon niin kriittisesti kuin usein väitetään. Muutos on uutinen. Siksi kriisit ja murrokset saavat palstatilaa. Myönteistä on hankalampi havaita, myös silloin, kun siitä kerrotaan lehdessä.

Lihasopan määrästä on helpompi kirjoittaa uutinen kuin hengellisestä todellisuudesta. Silti Suviseuroilla myytävän lihasopan määräkin on osa uskontojournalismia.

Samalla tavalla on osattava kertoa kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen hallinnosta ja euroista. Kun valitaan kirkkoherroja ja piispoja, ei vielä välttämättä kurotella kohti hengellistä todellisuutta.

Vähän lähemmäksi mennään, kun kirjoitetaan opista. Siihen tarjoutuu hyvä tilaisuus kahden vuoden kuluttua, kun reformaatiosta on kulunut 500 vuotta.

Hengellinen todellisuus avautuu vain ihmisen uskon ja kokemuksen kautta. Sen tavoittaminen journalismin keinoin on vaikeaa, siinä kansliapäällikkö Keskitalo on oikeassa.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.