Uudenajan loiset

Vesa Kärkkäinen

Ennen vanhaan maaseudun asunnottomia sanottiin loisiksi.

He elivät talojen ja torppien nurkissa tai saunoissa ja tekivät töitä siitä hyvästä että saivat ruokaa ja katon päällensä.

Yleensä loiset olivat yksineläjiä, mutta olipa loisperheitäkin.

Loinen-sanan juuret ovat kreikan kielessä. Parasitos muodostuu kahdesta sanasta. Para tarkoittaa jonkun kanssa ja sitos on ruokaa tai syödä.

Kun termi tuli ranskan kieleen 1500-luvulla, parasiitti tarkoitti rikkaan pöydässä aterioivaa, sellaista, joka osaa kutsuttaa itsensä pitopöytiin.

Maailma on sittemmin muuttunut. Enää ei ole vanhanajan loisia. On uudenajan loisia.

He ovat rikkaita yhtiöitä tai yksityishenkilöitä, jotka junailevat yritystensä liikevoitot tai omat osinkonsa veroparatiiseihin hyvin monimutkaisten järjestelyjen avulla. He hyödyntävät muutoinkin taitavasti verojärjestelmän aukkoja, joita vuosikymmenten kuluessa on yritysverotukseen syntynyt. Erityisen taitavia ovat ulkomaalaiset pääomasijoitusrahastot.

Aikamme parasiitit oleskelevat paratiiseissa ympäri maailmaa. Veroparatiiseissa.

Kaikki eivät tietenkään varsinaisesti asu lämpimillä etelän saarilla, vaan moni on ainoastaan rekisteröinyt yrityksensä sinne.

Veroparatiisissa verottaja on lempeä, eikä se käyttäydy sopimattomasti parasiittia kohtaan.

Veroparatiisi on lopulta vain paikka, jonne voitot kotiutetaan. Tietenkään veroparatiiseja ei pitäisi olla ja ne joutaisi lopettaa, mutta vielä tärkeämpää olisi estää mieletön verokeinottelu, jota harrastetaan rajojen yli ja rajojen sisällä.

Sanitecin kohtalo on puhutteleva. Wärtsilä myi vuonna 2001 kylpyhuonekalusteita valmistavan yhtiön brittiläiselle BC Partnersille, joka leipoi kauppahinnan Sanitecin taseeseen. Kun Sanitecin kasvu hyytyi ja tuotto-odotukset heikkenivät, BC Partners myi ostoksensa toiselle pääomasijoittajalle EQT:lle.

Yhtiön velat olivat vuoden 2000 lopussa 174 miljoonaa euroa. Vuoden 2007 lopussa ne olivat 895 miljoonaa ja lisäksi yhtiöllä oli osakaslainaa 10 prosentin korolla 531 miljoonaa euroa. Korkokuluja kertyi tuolloin peräti 115 miljoonaa euroa, yli 12 prosenttia liikevaihdosta.

Sanitec tuskin on ainoa loisten henkihieveriin imemä yhtiö.

Suomen hallitus on sentään herännyt. Valmisteilla on parhaillaan laki emo- ja tytäryhtiöiden välisen verokeinottelun estämiseksi. Hallituksen esitys valmistuu lokakuussa, ja lain pitäisi tulla voimaan jo ensi vuoden alussa.

Keinottelua on harrastettu EU-Suomessa aina. Siihen ei ole puututtu, todennäköisesti siksi, että on toivottu ulkomaisen rahan virtaavan Suomeen. On rahaa tullutkin, mutta sitä on ohjattu saman tien takaisin.

Temppu toimii esimerkiksi niin, että ostettu suomalainen yritys ottaa ison lainan emoyhtiöltään, joka on rekisteröity veroparatiisiin. Emoyhtiö perii korkeaa esimerkiksi kymmenen prosentin korkoa suomalaisyritykseltä, joka vähentää tietysti suuret korkokulunsa Suomen verotuksessa.

Pääomasijoittajille on tärkeintä saada sijoitettua sijoittajilta haalimansa rahat yrityksiin. Pulma on siinä, että rahaa on enemmän kuin ostettavia kohteita.

Kaupan osapuolet ovat aina tyytyväisiä, sillä myyjä saa reaalibisnekseen nähden ylisuuren hinnan ja ostaja saa kupattavaa.

Toistaiseksi on puhuttu ulkomaalaisten kikkailusta, mutta eihän kotimainen verokeinottelu ole sen parempaa. Eihän?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Media nopea, politiikka hidas

Enemmän lihaa ja perunaa

Jäävuoresta jää pinnan alle aikaisempaa vähemmän

Joukkoliikenteen kohtaloa on syytä pohtia laajasti

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.