Uusi tukialuejako synnytti riidan vanhoilta pohjilta

Uuden EU-ohjelmakauden läheisyys on innostanut läntisen ja eteläisen Suomen maakuntia vaatimaan suureen ääneen Euroopan aluekehitysrahaston rahanjakokriteerien muuttamista maakuntien välillä. Keskustelu on polarisoitunut kyllä- ja ei-leireihin, kun itäisen ja pohjoisen Suomen maakunnat vastustavat muutosta (Savon Sanomat 20.8.).

Kiistely asettuu raameihinsa, kun muistetaan, miten Etelä- ja Länsi-Suomen alueet
saavat tulevalla ohjelmakaudella kaikkiaan liki 570 miljoonaa euroa eli kaksinkertaisesti kuluvan kauden rahoitukseen verrattuna. Kyse on aluekehittämisen varoista, joilla on tarkoitus tasata alueellisia kehityseroja. Suomen puheenjohdolla EU:n pitäisi saada unionin budjetti valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Komission esityksen mukaan rahaa tulisi noin 1,5 miljardia euroa seitsemän vuoden aikana.

Kehityserojen tasaamisen lähtökohdasta on pidettävä kiinni, vaikka menestyneimpien alueiden edustajat kuinka muuta vaatisivat. Olisi ennenkuulumatonta, jos Suomi ryhtyisi jakamaan EU-rahoja kansallisesti räikeästi eri perusteilla kuin millä rahat on saatu. Itä- ja Pohjois-Suomen turva on, että niiden erityisasema on taattu EU-liittymissopimuksessa ja hallitusohjelmassa.

Tukien jakoperusteista keskusteltaessa on jäänyt vähälle huomiolle, miten paljon erilaisia ”kehittämisrahoja” esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomi nielee, kun ne nauttivat tuista Business Finlandin kautta, työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksesta, Finnveran lainoista ja takauksista sekä monenlaisista kulttuurin tuista ja asumistuista. Kiistelyn perussyy piileekin siinä, että enää vain Helsinki ja Uusimaa ovat Ahvenanmaan kanssa EU:ssa kehittyneempiä alueita. Muut alueet ovat siirtymäalueita. Näillä näkymin kehittyneemmät alueet saavat uudella ohjelmakaudella rahaa 180 miljoonaa euroa. Se on yli kolminkertainen summa päättyvään ohjelmakauteen verrattuna. Rikas Uusimaa saa enemmän EU-tukia per asukas kuin moni köyhempi maakunta.

On tiedossa, että Suomessa on vaikeuksia muuallakin kuin vain Itä- ja Pohjois-Suomessa. Työttömyys, pieni bruttokansantuote ja matala koulutusaste vaivaavat monia alueita maakuntakeskusten ulkopuolella. Silti ei liene tarkoituksenmukaista romuttaa koko järjestelmää, vaan kansallista varoista on mahdollista ohjata täsmärahoitusta esimerkiksi puheena olleisiin Satakunnan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ongelmakohteisiin. Koko Suomessa pitäisi osata toimia yhtä kauniisti kuin Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä Lappi ja Kainuu saavat enemmän rahaa kuin muut Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat. Kansankunnan kokonaisetu edellyttää koko maan voimavarojen tehokasta hyödyntämistä.

Rahanjaosta syntynee helposti sopu, kun muistetaan, että paras asiantuntemus aluekehittämisestä on alueilla eikä ministeriöissä, jotka ovat jakaneet kuluvalla ohjelmakaudella valtakunnallisiin hankkeisiin EU-rahaa 171 miljoonaa euroa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kun katsoo vain puuta, ei näe metsää

Antelias budjettiehdotus muistaa maakuntiakin

Taidepetosjuttu ravistelee ortodoksikirkkoa

Anna kaekkes, vuan elä periks

Turhat johtajat ja jonninjoutavat isopalkkaiset pikkuviskaalit pihalle – Vai mitenkä oli?

EU-puheenjohtajamaa ei ehdi tehdä mahdottomia

Asiakkaan pitää joustaa, kun tuotanto ei jousta

Uhan alla

Slovenia on pieni suuri maa

Unelma Kuopion Rivierasta etenee Itkonniemellä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.