Väkivalta on raaistunut

Suomelle on luotu Sisäisen turvallisuuden ohjelma, jonka mukaan turvallisuus syntyy usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Sitä edistävät turvallinen koti-, asuin-, koulu- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö ja avun saaminen aina, kun sitä tarvitaan.

Psykiatrisesta avohoitoyksiköstä ympäröivää maailmaa tarkastellen toivoisi luonnollisesti kaiken edellä kuvatun toimivan mahdollisimman hyvin.

Tämä toive on kuitenkin samalla tavalla epärealistinen kuin on sekin, että hyvin toimivat mielenterveyspalvelut hävittäisivät väkivallan ja sen uhan koko yhteiskunnasta.

Raakaa väkivaltaa Jos väkivalta ei tilastollisesti ole lisääntynytkään, on se kuitenkin raaistunut. Päihdeongelmista, erityisesti alkoholista johtuva kodin sisäinen ja elinympäristön turvattomuus on suurta.

Koulumaailmassa ei esiinny vain kiusaamista, vaan suoranaista väkivaltaa niin oppilaisiin kuin opettajiin kohdistuen. Työelämässä ovat omat ongelmansa sielläkin. Kilpailu ja kiire vähintäänkin kiristävät pinnaa, henkinen paine lisääntyy. Terveys- ja sosiaalipalveluissa väkivallan uhka on arkipäivää, samoin muillakin palvelualoilla.

Toisaalta virtuaalimaailmassa kaikki on mahdollista, niin hyvä kuin paha. Väkivaltainen kuolema ei aina seuraa silloinkaan, kun se oikeassa elämässä olisi raastavaa ja verta vuotavaa todellisuutta.

Myös suhtautuminen agg-ressiiviseen käyttäytymiseen on usein ristiriitaista. Syyllisiä etsitään, moraalinen tuomio on kova, mutta toisaalta pientä ja joskus suurtakin väkivaltaa hyväksytään hämmästyttävän pitkälle.

Paljon kysymyksiä Kun tapahtuu järjetön ja silmitön väkivallanteko koston, laajennetun itsemurhan tai jonkun muun syyn vuoksi, katse kääntyy lähes poikkeuksetta mielenterveyspalveluihin.

Missä ne olivat, mitä siellä tehtiin, vai tehtiinkö mitään, oikein vai väärin? Mielenterveystyöntekijöiden päässä alkaa raksuttaa, tuntuuko sanomalehdestä tai netistä luettu tarina tutulta? Onko kyseessä meidän potilas? Missä tein väärin? Jos tekijä on jäänyt itse eloon, kuinka hän voi? Miten tekijän ja uhrin/uhrien omaiset voivat ja pärjäävät? Minne tulisi ottaa yhteyttä?

Mielenterveyden ammattilaiset kouluttautuvat ennalta ehkäisevään työhön, kehittävät työmenetelmiään, varmistavat laatua, opiskelevat kriisityötä sekä toimimista suuronnettomuustilanteissa.

Järkyttävien tilanteiden purku ja jälkihoito, itsemurhan postventio, väkivaltaisen potilaan kohtaaminen, väkivaltaa ennalta ehkäisevä AVEKKI -koulutus, aktiivinen aikainen puuttuminen työyhteisön ongelmiin kuuluvat palvelu- ja koulutussuunnitelmiin. Viestintää yritetään parantaa.

Työntekijät toivovat päättäjien ymmärtävän nämä resurssitarpeet ja viime kädessä äänestäjien, jotka heidät valitsevat.

Yhteistyö pelaa Yhteistyö poliisin kanssa on lisääntynyt. Tämä on tärkeää, koska terveydenhuolto ei voi ottaa suoranaista vastuuta rikosten ehkäisystä eikä turvapalvelun roolia tässä mielessä. Toisaalta poliisi ei voi olla hoitaja, lääkäri tai terapeutti, mutta kanssaihminen mitä suurimmassa määrin.

Toimivaa yhteistyötä näillä sektoreilla kehitettiin muun muassa valtakunnallisessa Itsemurhien ehkäisyprojektissa 1980-90 -lukujen vaihteessa. Tästä toimintatutkimuksesta jäi minulle hyvät kokemukset sujuvasta yhteistyöstä poliisin kanssa entisen Kuopion läänin alueella.

Silloin kehitettiin yhteistyön malleja muun muassa kriisityöhön, jotka ovat toiminnassa edelleenkin. Myös Kuopion psykiatrian keskuksessa on rakennettu yhteinen toimintamalli poliisin kanssa säännöllisine tapaamisineen.

Yhteistyö auttaa kummankin osapuolen työtapojen ja vastuiden ymmärtämistä ja tiedonkulun parantamista.

Syyt kaivettava Yhä useammin tuntuu siltä, että yhteiskunnalla on mahdollisuutta ohjata resursseja siihen pisteeseen, kun väkivallan teko on jo tapahtunut.

Esimerkiksi laitosolosuhteissa tapahtuvaa oikeuspsykiatrista tutkimusta varten on henkilöstöä, erikoislääkäreitä ja aikaa riittävästi. Valtion mielisairaaloissa hoitojaksot ovat suhteellisen pitkiä, mutta polikliinista avohoitoa nämä sairaalat eivät järjestä. Tällaista toimintaa tulisi kuitenkin pyrkiä luomaan, vaikka laitokset sijaitsevat vain muutamilla paikkakunnilla.

Konsultaatiotoiminta julkiselle sektorille on yksittäisten työntekijöiden hyvän tahdon varassa ja sitä tahtoa kyllä on. Myös tieteellinen tutkimusyhteistyö on merkittävää.

Olisi kuitenkin tärkeää esimerkiksi mielentilatutkimuksen jälkeen pohtia tutkittavan psykiatrisessa hoidossa mukana olleiden tahojen kanssa väkivallantekoon johtanutta prosessia. Jos ja kun tämä edellyttää lainsäädännöllistä muutosta, sellaisen valmisteluun tulisi ryhtyä.

Tänä päivänä hoitanut taho jää usein ymmälleen ja lehdestä luetun varaan. Mahdolliset virheet toistuvat tai ainakaan toiminta ei kehity. Uusissa potilassuhteissa voidaan joko pelätä liikaakin väkivallan riskiä tai torjua ja kieltää uhka jälkeenpäin arvioiden ilmi selväsäkin tapauksessa.

Sama ilmiö liittyy itsemurhavaarankin tunnistamiseen. Lisää tietoa siis tarvitaan sekä mielenterveyspalveluissa että peruspalveluissa. Unohtamatta sitä, että väkivallan ennaltaehkäisy liittyy ennen kaikkea ympäröivän yhteiskunnan valmiuksiin, siis meidän kaikkien.

lKirjoittaja on dosentti, osastonylilääkäri ja Kuopion psykiatrian keskuksen johtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Voi tikkerperkele

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.