Värisuora ei ollut hyvä, nyt vaivaa eriseuraisuus

Syvään pettymykseen päättyneet pyrkimykset Suomen pääsystä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi ovat kirvoittaneet jatkokeskustelun, onko valtiojohto kadottamassa ennen niin vakaan ja yhtenäisen ulkopoliittisen linjansa. Vakavasti otettavilta tahoilta on kuulunut ääniä, että näin olisi tapahtunut.

Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston aikaan presidentti saattoi johtaa ulkopolitiikkaa vielä varsin itsenäisesti. Valtaoikeuksien kaventaminen on tuonut nyt niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikkaankin useampia linjanvetäjiä. Takavuosina elettiin eräänlaista välivaihetta, kun kaikki keskeiset toimijat edustivat yhtä ja samaa puoluetta – SDP:tä. Kunnioituksesta omaa puoluetta edustavaa presidenttiä kohtaan pääministeri, ulkoministeri tai eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja eivät lähteneet nostamaan profiiliaan, vaikka mieli olisi joskus tehnytkin.

Nyt Sauli Niinistön presidenttikaudella ollaan aivan toisessa ja samalla myös uudessa tilanteessa. Presidentti Niinistö ja pääministeri Jyrki Katainen tulevat kokoomuksesta, ulkoministeri Erkki Tuomioja SDP:stä ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini on perussuomalainen. Yhtä lailla perussuomalainen on myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö.

Julkisuudessa on nähty, ettei presidentin ja pääministerin suhde ole välttämättä perinteinen isä-poika -suhde, vaan että jopa joissakin keskeisissä asioissa Niinistö on poikennut reippaasti puolueensa nykyisestä peruslinjasta.

SDP:ssä on katto korkealla ja seinät leveällä myös ulkopolitiikan kysymyksissä. Esimerkiksi Natosta osa on samoilla linjoilla kokoomuslaisten kanssa. Siihen joukkoon ei kuulu kuitenkaan ulkoministeri Tuomioja, joka on vakaumuksellinen vasemman laidan kulkija.

Perussuomalaiset ovat vuoden 2011 vaalijytkynsä vuoksi ensimmäistä kertaa linjaamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Puolustuspolitiikassa puolue ajaa vahvaa itsenäistä puolustusta, mutta ulkopolitiikassa puheenjohtaja Soinin avaukset ovat jääneet varsin vähäisiksi. Hän keskittyy vastustamaan EU:ta, jonka piiriin kuuluvat asiat eivät nykyisen valtiosäännön mukaan ole enää edes ulkopolitiikkaa, vaan pääministerijohtoista sisäpolitiikkaa.

Ulkopoliittinen värisuora ei ollut missään nimessä hyvä, mutta vaikea on kiitellä myöskään nykyistä ulkopoliittista eriseuraisuutta.

Johtoviisikko on aatteellisesti ja poliittisesti niin hajanainen, että on vaikea kuvitella sen pystyvän hedelmälliseen vuoropuheluun. Perussuomalaiset haluavat pysyä yhden asian liikkeenä, koska EU-vastustus on osoittautunut sille hedelmälliseksi. Pääministerin ajatukset ovat kiinni EU:n taloushuolissa. Tuomioja on vasemmistosympatioistaan huolimatta osoittautunut kyllä hyvinkin sopeutuvaksi.

Ulkopolitiikkaa miettivä presidentti tarvitsisi Mäntyniemessä hyvää juttukaveria, mutta kenellä neljällä muulla linjanvetäjällä on siihen aikaa tai harrastusta?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Kaupunkien kasvuun liittyy epävarmuuksia

KuPS teki Kuopiosta taas jalkapallokaupungin

Väki vähenee, pidot paranee

Lisää lääkäreitä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.