VR:n urhea Riikka

InterCity 73 nytkähtää liikkeelle Helsingin asemakatoksen alta ajallaan klo 11.12 ja lähtee liukumaan äänettömästi kohti Kuopiota. On harmaa tiistaipäivä, tammikuun 25. Yöllä satanut pumpulilumi on valkaissut maiseman, ties monenneko kerran tänä talvena.

Pasilaa pitemmälle ei ehditä, kun matkanteko alkaa takkuilla. Vauhti hidastuu, välillä pysähtelee. Kuin virta olisi vähissä. Naiskonduktööri pitää matkustajat ajan tasalla ja kertoo pienistä ongelmista ruuhkaradalla. Tikkurilassa ollaan jo ainakin kymmenminuuttinen myöhässä. Jotkut nuoremman polven matkaajat vilkaisevat jo huolestuneina kelloaan.

Lahti ohitetaan kunnialla, mutta Kouvolan kääntöpaikkaan tullaan parikymmentä minuuttia myöhässä. Ulkona on alkanut tupruttaa lunta. Veturin vaihtoaika venyy. "Savolaisten nöyryytykseksi" olen tavannut sanoa Kouvolan hiljaista hetkeä. Se muistuttaa meitä tsaarinajasta.

Matka jatkuu yli puoli tuntia myöhässä. Vaunussa alkaa kuulua jo napinaa. Vanha pariskunta tiukkaa huolestuneena jatkoyhteyksiä Mikkelistä. Tummatukkainen, näpsännäköinen naiskonduktööri partioi käytävällä, selittää huolestuneille jatkoyhteydet, kuuluttaa tuon tuostakin puolitäydelle junalliselle tilanteen ja yhteydet seuraavilla asemilla. Kärsivällisesti, selkeästi ja sujuvasti.

Naiskonduktöörin määrätietoinen, palveluhenkinen ja tehokas työskentely kiinnittää jo matkustajien huomiota. Onpa konnarilla homma hanskassa, huomautan vieruskumppanille, Irlannista työmatkalta Kajaaniin palaavalle nuorelle miehelle.

Tuisku yltyy Mikkeliä lähestyttäessä, samoin matkustajien huoli jatkokyydeistä. Bussi odottaa Mikkelissä, samoin juna Pieksämäellä, Joensuun suuntaan järjestetään bussiyhteyksiä, informoi nuori konduktööri.

Mikkelissä hän auttaa iäkkäät matkustajat ulos käsipuolesta. Matka jatkuu. Taas ongelmia: aikataulun pettäminen pakottaa väistämään vastaantulevaa liikennettä pimeillä seisakkeilla. Konduktöörin huolet kasvavat sitä mukaa, kun matkanteko jätättää. Haukivuorella ollaan jo tunnin jäljessä. Jatkoyhteydet luhistuvat asema asemalta.

Mutta konduktöörin hermo pitää. Hän taikoo uusia yhteyksiä tilalle, kuuluttaa ja partioi käytävällä henkilökohtaista informaatiota jakaen. Hämmästelemme hänen työskentelyään, sen tehoa ja tapaa. Varsinainen junapalvelija! Yritän vaivihkaa vilkaista rintapielestä nimeä: Riikka!

Ripeän Riikan ongelmat eivät lopu risteysasemalle. Ne vain kasvavat lumipyryn tihentyessä. Tullaan Suonenjoelle. Juna hyytyy siihen. Veturi vaihdetaan toiseen päähän ja se lähtee etelään. Manailuja, huokauksia.

Mutta Riikalla on ote käsissään. Jatkosuunnitelmasta kuullaan välittömästi. Hän käy junan päästä päähän ja kirjaa matkustajien jatkoyhteystarpeet aina Kajaania, Oulua ja Rovaniemeä myöten.

Eikä aikaakaan, kun hän ilmoittaa, että asemalla odottavat bussit Kuopioon ja siitä pohjoiseen. Hän paimentaa junallisen oikeisiin busseihin, ja matkaa jatkuu joutuisasti kumipyörillä. Eikä merkkiäkään mukinoista. Linja-autossa on tunnelmaa!

Bussissa Riikka jatkaa puhelimitse monimutkaisimpien jatkoyhteyksien selvittelyä. Vieruskaverilta on unohtunut polkupyörä junaan. Ei hätää, yksi puhelu Suonenjoelle jumittuneeseen junaan ja asia on kunnossa: pyörä otetaan talteen ja toimitetaan myöhemmin nuoren miehen kotiin.

Riikka jää kanssamme Kuopioon. Mikä junailu! Ei ole VR:llä hätäpäivää, kun sillä on tällaisia riikkoja, ripeitä, urheita ja hyvähermoisia.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Savon Sanomien pääkirjoitustoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.